Cyber-Timo ja Jabba the Huttunen - osa 6

1 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2015/05/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-1.html

2 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-2.html

3 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-3.html

4 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-4.html

5 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-5.html

Korkealla Löyly-planeettaa kiertävän Pihis-kuun taivaalla lentää liihotti paikallisen virtuaaliseksitrafiikkimonopolin mainoszeppeliini. Sen kyljessä neonvalot julistivat Jabba The Huttusen voittoa: THE WORLD IS YOURS.

Timo palasi taistelusta kaartinsa ja vankijoukon kera. Kaupunki juhli voittajan paluuta ilotulituksin ja kortteleiden laajuisin bakkanaalein. Siellä täällä katuja halkoviin tankoihin oli hirtetty väkijoukon ilonkiljahduksien ja naurunpurskahdusten saattelemana nivaska Harjuruoho-sisseiksi epäiltyjä kaupunkilaisia ja lähikylien asukkaita. Saapuvien voittajien kärjessä marssi Timo, tämän perässä voittoisat Jakka Baanit ja ensimmäisenä vankikolonnassa rullasi valtava häkki, jonka sisällä sissitiikeri Pennaha raivosi ja huusi iskien kynsiään kaltereihin. Häkkivankkurin perässä laahustivat voitetut ja nöyryytetyt sissit laskien katseillaan katukiviä. Ilmassa lensi kiviä, mätiä hedelmiä, elukoiden raatoja ja erilaisia haisevia eritteitä hävinneiden päälle. Vankeja paimensivat sähköpatukoilla Juss-Pekk -kaartilaiset, joihin osui – ehkä jopa vahingossa – osa heitellyistä esineistä ja eritteistä. Triumviraatti toi Timon ja voittoisan sotajoukon vankeineen Jabba the Huttusen palatsin luo. Sisällä vangit ohjattiin kellareihin, mutta sissipäällikkö Pennahan häkki vietiin syvemmälle palatsiin harmaakaapuisten saattajien vartioimana.

– Helevetin hyvä homma! Ny o koko aurinkokunta miu komennossai ja voejjaa olla hölökynkölökyn seuraava tuhanne vuatta! riemuitsi Jabba the Huttunen.

– Meehä sie tankkoomaa ilolientä huaneesees, mie laita kutsu ko voejjaa ryhtyy varsinaisii voetonjuhulii!

Timo totteli. Hän paineli huoneeseensa, joi alkoholia ruumiinsa lepuuttamiseksi ja tankkaamiseksi ja oikaisi pitkäkseen vuoteeseensa. Timo sulki silmänsä ja cyber-ruumis asettui lataustilaan. Timo nukahti.

- - -

– Anteeksi, herra, kesken lepohetkenne, mutta voitonjuhlat ovat alkamassa ja Jabba the Huttunen toivoisi Teidän saapuvan pikaisesti paikalle! Gee3peeaa herätti Timon tämän vuoteesta. Timo suoristautui vuoteessaan, puki mustan pahamaineisen univormun päälleen ja seurasi tulkkibottia. Voitonjuhlien tyyssijaksi Sali oli yllättävän tyhjä, mutta läsnäolijat korvasivat määrän laadullaan. Juss Pekk -kaartin komentaja Nen-Zaaviza. Cinnun serkukset, joiden sormennapsauksesta pörssit laskivat ja nousivat. Marsalkka Moizoh 265. keisarillisesta amiraliteetista. Pankkiireja. Kauppiaita. Aseiden välittäjiä. Palkkasoturikomppanioiden kapteeneja. Ja näille tarjoilevia ja heitä hoivaavia orjattaria hädin tuskin suloja peittävissä hepeneissään.

– Ihta! Kohta! Sauna-ahta! Kimtah no paramah! Tsuunah gohtam boh tsina! mylvi Jabba the Huttunen riemukkaasti taputtaen pulleroita käsiään.

– Ystävät! Toverit! Sauna-kaverit! Olemme voittaneet! Katsokaa päihitettyä ja nöyryytettyä vihollista! tulkkasi Gee3peeaa. Pian Jabban kättenläpytysten jälkeen suuri sivuovi hallissa avautui ja sisään saapui neljän harmaakaapuisten palvelijoiden saattamana päihitetty Pennaha ilkosen alasti, katse alaspäin suunnattuna, kaulassaan piikkipanta. Huttunen hekotteli kieli pitkällä näylle. Kukistettu naarastiikeri käveli Huttusen eteen ja polvistui.

Juhlat alkoivat riehakkaasti. Maljoja kohotettiin, orjia ja orjattaria taputeltiin himokkaasti pakaroille ja voitolle nauraa räkätettiin. Pennaha poimi maasta viuhkan ja alkoi hitaasti heiluttamalla jäähdyttämään hikoilevaa Huttusta. Timo istahti tuolilleen, kaappasi syliinsä juomia tarjoilevan uhkean orjattaren ja joi toisella kädellä maljoja kohotellen tämän tarjottimella olevia drinkkejä ja kouri toisella kädellä naista tämän hameen alta. Tämä vingahti, mutta kokemuksen kovettamana piti tarjottimen tasassa. Timo arvosti tämän ammattitaitoa ja siirsi kätensä naisen haaruksista. Timosta tuntui, että nainen ehkä, ehkä oli pahoillaan tästä. Mutta Timo ei ollut varma.

Huttunen oli huomannut Timon eleen ja ryhtyi äänekkääseen röhönauruun. Tulkki selvitti, että nyt Timo saisi nähdä, kuinka voittaja nautti kukistamiensa naisten alistamisesta ja voihkinnasta. Muutama kaulapannan avulla annettu kivulias sähköshokki kannusti tiikerinaarasta. Tämä käveli arvokkuutensa rippeet ryhdillään säilyttäen. Timo katseli, kuinka tytön karvaiset, kiinteät ja kauniit rinnat ja pyöreät pakarat värähtelivät kävellessä kuin tyven lammen pintaan olisi heitetty pieniä kiviä. Kissamaisesti naaras astahteli Jabba the Huttusen ruhon täyttämän lavan vierelle pyörittäen viuhkaa irti varsiosasta. Sitten tiikeri ryhtyi ruuvaamaan astalon päähän oranssia pallopäistä paksua tappia ja saatuaan sen tukevasti kiinni asteli vantterin askelin Huttusen luokse.

Timo, siemaillen juomaansa, tarkkaili silmät kovana tiikerinaisen jokaista elettä. Yllättäen jokin alkoi soittaa hälytyskelloja hänen päässään. Timo skannasi ympäristönsä, etsi jotain erikoista, löytämättä mitään. Lopulta hän tutki kukistetun kapinallispäällikön karva karvalta, solu solulta. Timon tutkimusten aikana Huttunen kääntyi ja raotti persettään. Vangittu tiikerinainen alkoi survoa oranssia tappia sisään. Jokin tässä häiritsi Timoa suuresti. Hän kääntyi mielensä kovalevyn puoleen ja avasi lukitut muistot. Hän muisti lattialla kirmaavat pikku-Huttuset. Hän muisti orjattaren, joka kirkui lattialla vatsan pullistuessa liikaa pumpatun ilmapallon lailla. Hän muisti tytön hymyn, kun kuuli tulevansa kuningattareksi. Ja hän muisti, millä orjatar oli saanut suosionsa. Hän oli rassannut Jabba the Huttusen perärööriä suurella anustapilla. Joka oli punainen.

Maailma hidastui. Timo syöksyi ylös heittäen sylissään olevan orjattaren sivuun tarjottimineen. Hän juoksi kohti Huttusta, jonka sisään tiikerinainen oli juuri saanut upotettua oranssin tapin. Huttunen kurlutti onnellisena.

– Huttunen varo! Se on ansa! Se tappaa sinut! Timo kirkui syöksyessään kohti tiikeriä. Huttusen silmät aukenivat ammolleen ja tämä tivasi: ”GLUH?”

– Tsiiraaahh naah gaah raaaaaaahhhh! Karjui tiikerinaaras omalla kielellään ja käänsi voimakkaasti varresta, joka irtosi.

– Kuolema tyrannille, vapaus kansalle! tulkkasi tulkkibotti vaistonvaraisesti kapinallispäällikön huudon.

Huttusen peräaukkoon tungettu räjähdelataus pamahti hirmuisella äänellä. Timo lensi selälleen hirmuisen paukkeen ja paineaallon myötä. Vieraiden joukkoon sinkoili lihan sekä rasvan palasia ja Huttusen vihreä veri kasteli salin pitkältä matkalta. Veressä kylpenyt Pennaha, jolle liikanimi Verinen totisesti sopi, kohotti varren päälleen, karjahti ja riisti kaulapannan leikiten irti kaulastaan. Sitten yhdellä nopealla sivalluksella hän iski Gee3peeaan pään irti ruumiista. Ovista tulvi sisälle kapinallistaistelijoita, jotka avasivat tulen. Orjat ja orjattaret syöksyivät maahan kiljahtaen, mutta osa näistä ryhtyi avoimeen kapinaan entisiä herrojaan kohtaan. Timo näki painajaismaisena näkynä, kuinka yksi heitti kaulaansa johtavan ketjun komentaja Nen-Zaavizan kaulan ympärille ja kuristi tämän hengiltä. Luodit, laserit, plasma-aseet ja teräaseet kaikissa mahdollisissa muodoissaan surmasivat Sauna-aurinkokunnan eliittiä. Meteli yltyi ja Timo yritti kohottautua. Samassa hänen edessään oli Pennaha, jonka jalka upposi hänen naamaansa. Timo menetti tajuntansa.

Kun Timo heräsi, oli sali liikkumaton mutta kaukaa kaikuna tulevasta metelistä päätellen palatsissa taisteltiin edelleen. Kellarien vankityrmän kapinalliset oli vapautettu ja yhdessä kaupunkiin ujuttautuneiden sissien kanssa he olivat tuhoamassa Jabba the Huttusen rikollista imperiumia viimeistä murusta myöten. Timo kävi mielessään läpi telepaattiviesteillä saapuneita taistelukentän raportteja. Aikaa oli kulunut noin puolisen tuntia siitä, kun hän oli taintunut. Mutta ovela Pennaha oli selvästi voitolla. Raportteja pikaisesti lävitse kelatessaan Timo sai yllättäen telepaattisen hätäsanoman Cee3peeaalta.

– Mestari Timo, Jabba haluaa keskustella kanssanne! kuului viesti.

Lattialla lojuvan Gee3peeaan pään valot välkkyivät. Tämä pystyi yhä toimimaan, joskin äärirajoilla. Timo siirsi katseensa Huttuseen. Suunnaton ruho muistutti viikinkilaivan runkoa, josta kylki- ja kansilankut puuttuivat. Törröttävien kylkiluiden keskellä viimeiset silpoutuneet sisäelimet tekivät kaikkensa ylläpitääkseen elämää. Huttunen avasi värähtelevät silmänsä ja puhui viimeisillä voimillaan.

– Voe perkele, Timo! Se hutsu huiputti valla sinnuu ja minnuukii! Mee ja pelasta miu poikai, mittää muuta mie en ennää pyyvvä! Huttunen aneli, korisi ja kuoli.

– Pyydän, hyvä herra, antakaa minun liittyä isäntäni seuraan. Lopettakaa kärsimykseni! aneli Gee3peeaa punattujen metallihuuliensa värähdellessä. Yhdellä saappaan rämäkällä polkaisulla Timo toteutti tulkkibotin toiveen. Timo alkoi hortoilla kartan avulla kohti palatsin kellarissa sijaitsevaa lastenhuonetta.

Mitä Timo olikin tässä elämässään sitten tehnytkin tai mitä hänelle oli tehtykin, mikään ei vetänyt vertoja näylle jonka hän näki lastenhuoneessa. Lattia lainehti verestä, jokainen sopukka oli täynnä liiskattuja ja runneltuja pieniä ihrapalloja, Huttusten miniatyyriruumiita. Huoneen keskellä oli valtava, kuin pienen pienistä nukenpäistä koottu pyramidi. Jokaisella irtileikatulla päällä oli Huttusen pulleat kasvot. Niitä oli sadoittain ja verilammikko kammottavan monumentin alla laajeni ja kasvoi alituiseen. Timon oli kytkettävä useita hermoratoja pois päältä, ettei hän olisi kuvotuksen tunteensa vuoksi oksentanut ulos kaikkia alkoholivarastojaan. Hän oli myöhässä. Jabbojen suku oli tuhottu.

Huoneeseen ryntäsi lauma sissejä, jotka osoittivat Timoa aseillaan. Rivit aukenivat kun esiin marssi Pennaha, joka nakersi yhden pikku-Huttusen ruumiista suupaloja selvästi rasvanmausta nauttien. Taistelu oli ohi. Nopeasti epätoivoinen Timo vapautti kaiken potentiaalin aivoissaan. Hän lyhistyi maahan. Timo iski tietoverkkoihin ympärillään, kaatoi kaikki palomuurit ja hakkeroi jokaisen asejärjestelmän johon pääsi käsiksi. Timon silmät kääntyivät nurin. Veriselle Pennahalle, voitokkaalle sissikomentajalle, vilautettiin Timon hakkeroinnin aikana näyttöruutua. Pennaha pudotti Huttus-makupalansa ja syöksyi kohti Timoa tikarinsa ojossa. Liian myöhään. Valtavat räjähdykset hajottivat koko Pihis-kuun pinnan ja lopulta sen ytimen.

Timo heräsi, jälleen kerran, ja tajusi leijuvansa hyytävän kylmässä tyhjiössä Löylyn kiertoradalla. Hän ei kuullut mitään mutta ymmärsi kelluvansa avaruuden halki räjähtäneen kuun kappaleiden lomassa. Sauna-tähti häikäisi hänet kirkkaudellaan. Timo sulki silmänsä tiukkaan, mutta luomienkin läpi häikäisy oli liikaa. Timo tiesi, mikä olisi viimeinen teko. Hän tuijotti pullon kuvaketta, joka näytti lähes täyttä pullollista. Hän koordinoi verisuoniaan ja syötti kaiken alkoholin tankeistaan aivoihinsa välittämättä järjestelmänsä varoituksista. Timo käännähti tyhjyydessä ja aurinkokunnan auringon, Saunan, lämmittäessä hänen selkäänsä hän tunsi alkoholin lämmittävän muuten. Ihana humalatila valtasi Timon ja hän sammui Löylyn kiertoradalle tyhjässä tanssivien asteroidien keskelle.