Timo hämäläisten vainoretkellä - Osa 5

Aikaisemmat osat:

Osa 1: http://timojahuttunen.blogspot.fi/2013/10/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-1.html

Osa 2: http://timojahuttunen.blogspot.fi/2013/10/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-2.html

Osa 3: https://timojahuttunen.blogspot.com/2016/07/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-3.html

Osa 4: https://timojahuttunen.blogspot.com/2018/07/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-4.html

Timo seisahtui niille sijoilleen. Yhtäkkiä tuntui kuin maa olisi noussut häntä vastaan. Itse asiassa hän löysikin itsensä samassa turvallaan saunapirtin edustan tallatusta turpeesta. Sadat säkenöivät, kyyn selkäkuvion muotoiset salamat löivät  hänen näkökenttänsä reunoilla kilvan tummien, eri suuntiin sinkoilevien  kimalaisten kanssa. Timon pää tuntui painuvan maan läpi. Pimeyden syli avautui hänen allansa ja hän putosi. Timo oli saapuva alisen väen valtakuntaan.  

Määräämättömän ajan kuluttua Timo havahtui. Jostain häntä ympäröivästä pimeydestä kuului kumiseva ääni, joka kutsui häntä. Painostavan kostean luolamaisen synkkyyden perältä kajastui kelmeästi hohtavaa valoa, jonka keskeltä pitkin pimeyttä kaikuva ääni kuului. Ääni oli läpitunkeva ja kauhistuttava. Samalla hetkellä Timo ymmärsi kuin itsestään, että ääni oli itsensä Tursaan, pelottavan hämäläisten sodan jumalan ja muinaisten syvyyksien hallitsijan ääni, joka häntä nyt kutsui.

"Et ole tullut tänne muiden urhoin tavoin, sotikuningas, vaan juomaan kaatuneena. Juoman, jonka oli seikoittanut eräs väkevä noita Bjarmian mailta. Hän halusi siten lähettää sinut minun luokseni, urhojen soturisalini ikuisiin juhliin"

Timo säpsähti ja huojahti taaksepäin.

"Miesnainen! Miesnainen oli sekoittanut sahtiini myrkkyä!" totesi Timo puoliääneen.

"Sinä et kuitenkaan kuulu tänne, koska päälläsi lepää kiro ja haltiasi on sinut hylännyt. Et ole kelvollinen tänne"

Peljästyttävä ääni jatkoi ja sodan jumala kohottautui esiin valjakan valonkehrän keskellä. Timo alkoi erottaa epäluonnollisessa valossa valtavan pyöreänomaisen hahmon, jonka ympärillä näytti olevan jonkinlaisia ulokkeita. Ulokkeet liikkuivat hitaasti eri suuntiin. Ne olivat kuin käärmeitä, joista yksi piteli valtavan kokoista hämäläisten kuuluisaa sotakeihästä, torniota, ja toinen suurta tapparaa, jonka terä hohti oudosti  himmeää, tummanpurppuraa kajoa. Sodan jumalan hahmo tuntui suurentuvan ja valo muuttui voimakkaammaksi. Vertahyytävä ääni jatkoi entistä läpitunkevana:

"Ystäväsi on rikkonut soturieni väkeä vastaan. Siksi sinun on tuotava minulle hänen päänsä sovituksena, jos haluat säilyttää omasi!"

Timon silmät häikäistyivät kirkastuvassa valossa.

"Mutta Huttunen sai jo surmansa!"  Timo sai ähkäistyä.

"Sen ihraisen kavaltajan paksu silava ohjasi noidan väkipuukon terän ohi ja sivuun sisälmyksistään. Hän ei siten kuollut, vaikka moni urho olisi iskuun kaatunut. Sinun on siis tehtävä työ loppuun."

Valo alkoi odottamattomasti himmetä ja sodan jumala loittoni pimeyteen. Ääni jatkoi yhä vavisuttavana:

"Iske kavaltajan pää sotakeihään läpi ja upota se järven selällä syvyteen, siellä otan vastaan sovitusuhrin" 

Timo tunsi, kuinka luolamainen pimeys alkoi ottaa taas hänestä otteen maan vavistessa hänen jalkojensa alla. 

Kaikki  alkoi pyöriä. 

"Aikasi käy vähiin." Hyytävä ääni kuului vielä pimeydestä.

Timo avasi silmänsä vain nähdäkseen sokaisevan kirkkaan päivänvalon välähtävän hopeaupotuksin koristellun tapparan terässä, jonka vartta kiiluvasilmäinen ryssä kohotti kaksin käsin hänen yllään valmiina iskemään.

Timo hämäläisten vainoretkellä - Osa 4

Osa 1: http://timojahuttunen.blogspot.fi/2013/10/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-1.html

Osa 2: http://timojahuttunen.blogspot.fi/2013/10/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-2.html

Osa 3: https://timojahuttunen.blogspot.com/2016/07/timo-hamalaisten-vainoretkella-osa-3.html

Ilkoisilleen riisuneet, hunajatukkaiset karjalaisneidot läpsivät Timon arpista selkää vastoillaan saunan parantavassa lämmössä. Timo murahteli tyytyväisenä ja ryysti välillä äänekkäästi kimpikannusta, jonka hupakot olivat hänelle tarjonneet. Kannu sisälsi vahvaa sahtia, joka maistui kovia kokeneelle taistelijalle. Ryypiskelyn ja tyttöjen hauskuuttamisen ohessa Timo vilkuili ahnaasti paljussa kylpevää, uhkeaa tummaverikköä. Tumma nainen vain pesi itseään ja hymyili viettelevästi nöpöttävien nännien vilkkuessa vesirajassa. Aina kun Timo oli aikeissa nousta änkeäkseen tumman heruttaren viereen paljuun, kikattavat karjalaispiiat vetivät hänet käsistä ja hiuksista takaisin lauteille. Mustahiuksinen piika nauroi pilkallisesti käheällä, slaavilaisella äänellä. Pitääkseen vastahuudetun, himokkaan hämäläisten sotikuninkaan aisoissa yksi neidoista kiipesi hajareisin Timon syliin, painoi silkkisen vartalonsa häntä vasten ja alkoi pestä hänen hiuksiaan suovalla. Toinen neito istui ylemmällä lauteella Timon takana ja hieroi Pohjan uroon lihaksikkaita, karvaisia harteita. Juopunut sotaherra nautiskeli löylyn lämmöstä antelias ja alaston naaras sylissään.

Luvuttomien löylyjen ja sahdinsiemausten jälkeen sylissä kiehnäävä sulotar nautti Timon jakamattomasta huomiosta. Vankat lauteet natisivat yhteenpainautuneen pariskunnan rytmikkään liikkeen alla toisen piian samalla supattaessa rivouksia Timon korvaan. Ajantajunsa lähes menettäneenä vahvasti juopunut Timo havahtui äkkiä toisen miehen läsnäoloon hämärässä saunassa. Siristellen hienpolttamia silmiään Timo äkkäsi tutun, pönäkän hahmon suljetun uksen suulla. Huttunen, perkele! Savolaisukko ähisi kuumassa saunassa ja näytti epäilyttävästi hierovan kädellään jalkoväliään katsellessaan lauteilla parittelevia hahmoja. Kulmiaan rypistäen Timo tokaisi:

"Käy peremmälle, Huttu. Tuo tumma eukko kaipaa seuraa."

Innokkaasti Huttunen kääntyi paljussa rypevän naisen puoleen. Tummaverikkö sähähti äkäisesti ja laskeutui lähes kokonaan veden alle. Vain kiiluvat silmät näkyivät vellovan kylpyveden ja mustien, aaltoilevien hiuksien välistä. Huttunen asteli rehvakkaasti paljulle houkutellen kylpevää eukkoa leikkiin käsillään elehtien. Timo seurasi tilanteen etenemistä sen minkä mieluisilta kiireiltään ehti. Huttunen pysähtyi paljun eteen ja veti "liikkuvat taakse". Hetkeä myöhemmin hän vavahti ja parkaisi:

"Voe helevettiläenen!"

Huttunen kääntyi hitaasti ja kauhukseen Timo huomasi ystävänsä mustan veren pulppuavan ammottavasta vatsahaavasta. Juonikkaan savolaisukon ruho rojahti permannolle. Hänen takanaan kohosi kylpyvedessä seisova, lanteikas ja rintava hahmo suuri väkipuukko oikeassa kädessään. Timon silmät pullistuivat, kun hän huomasi kylpyveden valuvan uhkeilta ryntäitä alas häpykarvoitukselle, jonka seasta törrötti suonikas, miehinen elin. Miesnainen! Hämäläisten päällikön järkytyksen nähdessään luonnonoikku nauroi julmaa naurua ja hyppäsi paljusta aseet heiluen. Timo karjaisi raivokkaasti ja yritti ravistella vaaleita neitosia irti itsestään – turhaan. Timon selkään painautunut piika kietoi varoittamatta jalkansa sotikuninkaan kaulan ympärille ja kuristi häntä vahvoilla reisillään. Happea haukkoen Timo sai sysättyä sylissään istuvan piian permannolle vain huomatakseen, kuinka Huttusen tumma murhaaja lähestyi keinuvin askelin verestä musta väkipuukko tiukassa otteessaan. Epätoivoisesti Timo ponnisti väkevillä jaloillaan ja hyppäsi piika niskassaan ylöspäin. Kuristajapiian pää iskeytyi voimalla orsipuuhun, ja piika valahti velttona Timon harteilta. Kiljuen kuin härkälintu permannolle sysätty piika syöksyi kohti soturin jalkoja, mutta tämän lähes välinpitämätön rystyisku pysäytti petollisen piian aikeet. Nuo välttämättömät liikkeet olivat kuitenkin käydä Timolle kalliiksi, sillä hermafrodiitti oli ylittänyt permannon ja survaisi väkipuukon kirkuen kohti Timon kylkeä. Viime hetkellä Timo väisti, tarttui rautaisella otteella väkipuukkoa pitelevään käteen ja väänsi sen miesnaisen selän taaksen. Luonnonoikku rimpuili tuskaisessa otteessa ja kiroili ryssän kielellä, mutta armoton Timo nappasi toiseen käteensä pehkon tummia kiharia.

"Siet et oo eukko miun makkuun!" Timo huusi karjalaksi ja paiskasi Huttusen murhaajan tulikuumille kiuaskiville. Hermafrodiitti rääkäisi kuin kissa ja ryntäsi saunasta ulos tuskissaan väkipuukon permannolle pudottaen. Timo nosti aseen ja hoippui paenneen vastustajansa perään jättäen tyrmätyt kylvettäjänsä saunaan, jonka uksen hän telkesi. Ulkona päivä oli koittamassa, mutta miesnainen oli jo ehtinyt kirmata tiehensä. Savu leijaili palaneen kylän yllä, ja juopuneita hämäläisrosvoja lojui siellä täällä lepäämässä auringonpaisteessa. Hetken valoon totuteltuaan Timo havaitsi juosten lähestyvän hämäläissoturin. Hengästynyt hämäläinen pysähtyi Timon eteen, nojasi keihäänvarteen ja huohotti uutisensa:

"Sotikuningas, nyt on piru merrassa! Järvenselältä lipuu satoja veneitä täynnä hampaisiin asti aseistautuneita ryssiä!"