Timo germaaneja hätyyttelemässä, osa 1

Uuninpankoa myöten makaavia miehiä täynnä oleva huone oli pimeä. Ilma oli suolistokaasujen ja märkien varusteiden jättämän uitettua koiraa muistuttavan löyhkän täyttämä. Timo käänsi möristen kylkeä ja jatkoi muiden lailla kuorsausta. Yllättäen ovi lyötiin auki ja kova ääni huusi "YLÖS JOKA MIES JA VALMIINA MARSSIIN!". Miehet alkoivat kiireesti pukeutua ja haalia varusteita ja aseita kasaan. Timo kohotti päänsä hölmistyneenä ja töllisteli ympärilleen.

"HERÄTKÄÄ SAATANAN KUSIPÄÄ MONNIT! NYTTEN ON AAMU!" huusi mies Timon korvaan. Timo oli hetkessä valveilla. Jostain syvältä tajunnasta tulivat hakkapeliittarefleksit ja saivat hänet kiskomaan saappaat jalkaansa. Ne olivat numeroa liian isot, mutta Timo ei pienistä hätkähtänyt. Asepuku. Lakki päähän ja kivääri olalle. Reppu selkään. Pihalle ja riviin.

Aliupseeri - kersantti, mikäli Timon rasittuneet silmät näkivät oikein - tarkasteli pihalla olevia miehiä taskulampulla ja kopeloi varusteet. Timon kohdalla kersantti pysähtyi, nuuhki kuvottuneen näköisenä Timon hengitystä ja sanoi: "Sotamiehen silmät on kun kaks just pissittyä kusireikää lumihangessa." aliupseeri murahti ja jatkoi tarkastustaan. Timo ei ymmärtänyt. Kieli oli tuttua. Jotain omituista oli tapahtumassa. Timo aisti, miten muut miehet rivissä olivat jännittyneitä. Lopulta huudettiin HUOMIO ja miehet löivät luunsa läjään. Tietä pitkin tuli keltatakkinen mies seurueineen. Rivistön kohdalle päästyään tämä murahti "Lepo" ja jakoi käskyjä. Pian marssirivistöt alkoivat purkautumaan pihalta maantielle.

Timo hoippui pikemminkin kuin marssi muiden mukana. Hän ei tosin erottautunut muista sotilaista erityisemmin. Moni kantoi kivääriä rennosti olallaan kuin heinäseivästä. Sätkä roikkui melkein jokaisen suupielessä ja sotilas Timon rinnalla mutusteli leipää pistäessään saapasta toisen eteen. Tätä jatkui pitkään, kunnes edessä näkyi kaupunki. Kylttejä, joissa luki OULU oli tullut vastaan yhä pienenevin kilometriluvuin. Supina "Kemi" "Kemi" "Kemi" "Kemiin!" "Kemiin poijjaat!" kulki miesrivistön keskuudessa. "KHEMHI?" mölisi Timo syvältä kurkustaan juuri, kun he olivat päässeet kaupungin laitamille. "Turpa kiinni!" huusi kersantti taaempaa. Mutta oli liian myöhäistä. Kemiin! Kemiin! huudot kaukuivat Oulun kadulla ja siviilit taputtivat nauraen käsiään. "Vie terveisiä serkulleni!" sanoi muuan mies Timolle kädestä pitäen. "Ja onnea!" Timo ei osannut sanoa tähän mitään. Kemissä oli jotain tuttua ja vaanivaa... kuin jotain ikivanhaa paasiarkun kantta olisi raotettu...

"Ja tämä monni saa kunnian olla ensimmäinen nousija." sanoi kersantti virnuillen ja tuuppasi Timoa kohti laskusiltaa. Timo toikkaroi ylöspäin ja kuuli takaansa hermostunutta muminaa "Stanan kspää... nyt on joka ainut saksmanni vastasa Kemin satamasa". Sana KEMI raastoi Timon takaraivoa kuin tulikuuma riivinrauta. Timo kumartui kaksinkerroin ja oksensi rajusti juuri laskusillan päähän päästyään. "SAATANAN SAATANA! SIIVOATTE TUON VÄLITTÖMÄSTI, SOTAMIES!" huusi kersantti taaempaa laskusillalta.

"Mitä turhia. Myrsky pesee sen pois." sanoi juuri hytistään kannelle astunut mies. "MAIHINNOUSU PERUTTU! MIEHET TAKAISIN KAUPUNKIIN!" Pikkuhiljaa suma laskusillan alapäässä alkoi purkautua ja Timokin lönnysteli siltaa pitkin. Yllättäen hän tunsi rajun nykäisyn hihassaan.

"Mie sut tiijä! Mie sut tunne!" huudahti korpraali hänen takanaan lapin murteella. Korpraali nauroi ja osoitti Timoa molottaen jotakin, josta Timo erotti sanat "Kirottu" ja "pyhäinhäpäisijä". Kammottava räkätys korvissaan Timo juoksi lopun matkaa alas siltaa.

"Ikäeino, pistä puita kamiinaan ja ota ensimmäinen kipinämikon vuoro" komensi kersantti Erva. "Kukkonen ja Oosela, eka parivartiovuoro. Ylitimo on seuraavaksi kipinässä" Timo hätkähti kuullessaan nimensä, mutta rauhoittui kun mies vieressä murahti ja asettui levolle. "Ja sitten Ökkönen. Siitä eteenpäin potkikaa virkeimmän näköinen mies hereille ja vuoroon". Timo asettui pitkäkseen omalle sijalleen. Jalkoja särki pitkän marssin jälkeen. Timo nytkähti hiukan ja vaipui uneen. Ilmeisesti häntä ei pidetty riittävän virkeänä vahtivuorolle, sillä hän heräsi huutoon "JOKA MIES YLÖS JA MARSSILLE SATAMAAN! SE ON SOTA NYT!"

Cyber-Timo ja Jabba the Huttunen - osa 1

Timo heräsi siihen, että rakasteli uskomattoman kauniin naisen kanssa. Se, että naisella oli yksi ylimääräinen käsipari ei tuntunut haittaavan pielustelua. Yksi käsi hyväili Timoa niskasta, kaksi puristi pakaroita ja neljäs teki sanoinkuvaamattomia asioita. Akti eteni konemaisen rytmikkäästi naisen huokaillessa nautinnollisesti Timon otteissa. Timon päässä kohisi, kuin miljoonat äänet olisivat kannustaneet häntä yhä mahtavampaan suoritukseen. Lihan lätinä täytti ympäröivän tilan. Kohina Timon korvissa yltyi yltymistään, ja samalla hänen silmissään alkoi näkyä tuhansien kristallikiteiden säkenöivä säde. Hän oli lähellä.

"Ampu tulee" korahti Timo. Sanojen hädin tuskin karattua pohjoisen panokoneen suusta nainen valahti veltoksi kuin kolkattu lahna. Tämän silmät lasittuivat ja huulet muodostivat monotonisen hokeman "INSERT MORE COINS. INSERT MORE COINS."

Hekuman huipentuma kaikkosi kuin säikähtänyt jänis. Jossain syttyi valo.

Timo havahtui huutoon, joka ei tuntunut loppuvan. Tuossa surkeassa ulvonnassa oli jotain perin tuttua - se oli hänen oma äänensä. Hän käänteli päätään vauhkosti. Timo havaitsi ruumiinsa olevan kiinnitetyn kymmeniin johtoihin ja letkuihin, jotka kytkeytyivät mukavaan laiskanlinnaan. Hänen jortikkansa päässä oli valtaisa letku, jonka kupeessa olevassa neonkyltissä välkkyi ilmoitus "VACUUM INTERRUPTED". Timo vaipui voipuneena nojatuoliin ja totesi ykskantaan: "Fuck."

Timo käveli kadulla ja kertasi äskeisiä tapahtumia mielessään. Katu vilisi elämää, mutta hetken aikaa ympäristöä tarkastellessa huomio alkoi kiinnittyä outoihin yksityiskohtiin. Kaikki ohikulkijat eivät olleetkaan ihmisiä.