Cyber-Timo ja Jabba the Huttunen - osa 3

1 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2015/05/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-1.html

2 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-2.html

Timo avasi värisevät silmänsä. Hänen päätään ei särkenyt, mikä yllätti hänet. Itse asiassa hänen olonsa oli seesteinen. Hän käänsi päätään ja huomasi makaavansa yksinkertaisessa, mutta leveässä ja mukavassa sängyssä lakanoiden välissä simppelissä huoneessa, jossa oli leveä ikkuna josta avautui kaupunkinäkymä korkeine torneineen ja taivaan syvyyksiin ulottuvine putkineen. Kun hän heräsi kunnolla, huone alkoi hurista ja valot kirkastuivat hieman. Kun Timo kohosi kyynärpäidensä varassa, oviaukon ovi nousi suhisten ylös ja sisään köpötteli kömpelösti kultainen olento, jolla oli suuret silmät ja huulet voimakkaasti punattu. Timo huomasi siinä samassa, että tulija oli tehty kauttaaltaan metallista. Metallinen olento alkoi puhua sujuvaa suomea.

– Tervehdys, olen tulkkibotti Gee3peeaa! Puhun yli kuutta miljoonaa kieltä minkä lisäksi pystyn välittämään useille tunnetuille olennoille simultaanitulkkauksena telepaattisia viestejä käännöksinä, mikäli näiden aivokuoreen on asennettu tulkkaussiru. Levätessänne skannasin aivonne ja kykenin tunnistamaan valtaosan osaamistanne kielistä. Äidinkieltänne puhuttiin galaksissamme Tellukseksi kutsutulla planeetalla. Pystyn myös kommunikoimaan tarvittaessa muilla osaamillanne kielillä, jotka kaikki ovat tellukselaista tai ulottuvuuksien välistä alkuperää.

– Missä olen? kysyi Timo ihmeissään. Mikä maa, mikä planeetta?

– Olette Sauna-tähteä kiertävän Löyly-planeetan Pihis-kuun pinnalla Linnunradalla eli kotigalaksissanne.

Timolta meni paljon yli äyräiden. Hän tunnisti Saunan ja Löylyn, mutta niistä tuli mieleen vain kodin rentouttavat illat järven ääressä sahtia juodessa. Samassa hän kummasteli, minne hänen janonsa olikaan kadonnut ja tiedusteli asiasta. Gee3peeaa vastasi.

– Teidän ruumiiseenne on asennettu lukuisia kehittyneitä suojaus- ja asejärjestelmiä, joiden energianlähteenä on alkoholi. Siksi surmattuanne homunculi-kauppiaan voimakkaalla happoiskulla sekä ammuttuanne viisi Juss-Pekk kaartin sotilasta lopetitte toimintanne. Tankkinne oli tyhjä. Onneksenne johtajamme lähettämät agentit ehtivät paikalle ennen kuin lisää kaartilaisia ehti apujoukoiksi, ja saimme teidät tiloihimme hoidettavaksi ja tutkittavaksi. Viimeisen tulokset ovat vaikuttavat. Teihin on asennettu mahtavaa teknologiaa, jonka toimintaperiaatteita alamme vasta ymmärtää. Viimeksi vastaavia on nähty Hiek–Can–é dynastian aikoihin.

Timo tiedusteli, mikä ihme oli Hiek–Can–é dynastia. Tietämättömyyttä päivitellen Gee3peeaa kertoi kauhistuttavasta ja mahtavasta imperiumista, joka oli yllättäen ja vauhdilla laukannut halki linnunradan orjien kahleet toisessa kädessään ja maailmankaikkeuden tappavin teknologia toisessa kädessään. Oli vaadittu puolen linnunradan liittolaisuus ja lukemattomia uhrauksia, että julma dynastia oli saatu päätöpisteeseensä. Viimeisen linnakkeen, Jus–Lenian piiritys oli vienyt 30 maan vuotta ja kun viimeinen rynnäkkö oli päättymäisillään valtaistuinsaliin, painoi viimeinen keisari Marcus koko tähtijärjestelmän tuhoavaa nappia valtaistuimessaan. Hiek–Can–é katosi kuin ”pieru Saharaan”, kuten Gee3peeaa kertoi käyttäen suomalaiselle tuttua sanontaa. Jotkut tutkijat jahtasivat yhä imperiumin teknologian jäänteitä, avaruuden tyhjyydessä tanssivia avaruusaluksen panssareiden palasia tai asteroidikilpiin räjähtäneiden Jal-Viin-o-ohjusten kappaleita. Oli mahdollista, että Timo oli koottu dynastian sotakoneiston jälkeensä jättämien aseiden osista.

– Mutta nyt saatte tavata hyväntekijänne ja isäntänne. Seuratkaa minua olkaa hyvät! Vaikka hänellä ei ole muodollista asemaa millään planeetalla tai sukujärjestelmissä, on hänen sukunsa asema käytännössä kuninkaan. He ovat pyörittäneet Sauna-tähden ympärille rakennettujen ja perustettujen maailmojen alamaailmaa aina siitä asti, kun ensimmäinen Jabba sai käsiinsä ensimmäisen siirtokunnastaan erkaantuneen argonautin.

– Jabba? kysyi Timo ihmeissään.

- - -

Tulkkibotti toi Timon valtavan rakennuksen käytävien ja aulojen halki suunnattomaan saliin. Sen seinillä oli valtavat tuulettimet ja kattoa kannattavat pylväät ylsivät korkeammalle kuin Timo oli koskaan nähnyt ainoassakaan katedraalissa. Nopeasti hän ymmärsi. Tämä oli valtaistuinsali. Julmetun pitkän, salia halkovan maton toisessa päässä oli valtaisa lava, jonka päällä oli suunnaton eläin. Ensi alkuun Timo tuli ajatelleeksi hyljettä. Hän oli isänsä kanssa hiihtänyt Hämeestä talvisin kauas meren jäälle ja nuijinut kuoliaaksi pinnalle tulleita eläimiä. Kun hänen piti surmata pieni kuutti, joka katsoi häneen suurilla kosteilla silmillään, kirposi nuija pikku-Timon kädestä.

– Hemmetin runkkari, huusi isä ja kohotti oman nuijansa…

Mitä lähemmäs olentoa tulkkibotti ja Timo kävelivät, sitä paremmin Timo ymmärsi ettei tämä ollut mikään hylje. Olento oli valtavan kokoinen, noin kymmenen metriä pitkä. Se näytti ylensyöneeltä sumopainijalta, jolla oli hiekan karkaisema ihontapainen poimuinen nahkasäkki yllään. Alapäässä lekottelivat pienet ihmisjalan näköiset pyrstömäiset ulokkeet. Keskiruumis oli monella makkaralla joille kaksoisleuat vetivät vain vaivoin vertaa. Pulleat kädet olivat yllättävän pienet suhteessa ruumiiseen. Otus päättyi suunnattoman suureen, ihraiseen päähän. Lukuisten kaksoisleukojen yllä oli leveä suu, sen yllä pitkät sieraimet ja niiden yllä paksut silmäluomet, kuin suurien sormikkaiden päälle vedetyt lapaset. Silmäripsiä oli vain muutama. Otus nukkui, kuorsasi ja piereskeli unissaan rikinkatkuisia huuruja. Olennon vieressä oli ilmiselvä orja, ilmeisesti nuori nainen kultakoristeisin spiraalein kierretyissä rintaliiveissä ja niukoissa alushousuissa. Housujen päällä roikkui kaistale kangasta. Kaulassa oli kullanvärinen panta, josta johti kultainen ketju suunnattoman olennon alle. Orja heilutti suuren astalon päässä olevaa viuhkaa ja erityisen pahanhajuinen tuhnu sai tämän moninkertaistamaan ponnistuksensa nenän nyrpistyessä.

Timo kuuli viestin päässään.

– Oi Jabba, muukalainen on herännyt ja tullut tapaamaan Teitä! julisti Gee3peeaa polvillaan.

Hirvittävä lyllerö lopetti tuhisemisen ja kuorsaamisen ja avasi hitaasti silmänsä. Timoon katsoi pari ovelia, eläviä ja sielun kieroudesta kieliviä silmiä. Jälleennäkemisen tunne valtasi Timon.

– Huttunen perkele!

– JABBA the Huttunen! Korjasi Gee3peeaa, ja vaikeni sitten. Tulkkibotti oli äänensävyjä lukuun ottamatta ilmeetön ilmestys, mutta tavassa jolla se katseli Huttusta oli yllätyksen tuntua. Silmät pyörivät Huttusen päässä, leveä ja punainen kieli työntyi ulos suusta ja savolainen avaruusolento alkoi öristä. Sitten Huttunen vaikeni hetkeksi ja alkoi mukeltaa.

– Tsuunaa goonaa maanaa hoonaa gaanaa!

Gee3peeaa tulkitsi viestin pikaisesti ääneen, ei telepaattisesti:

– Timo! Voe helevettiläene!