Cyber-Timo ja Jabba the Huttunen - osa 5

1 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2015/05/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-1.html

2 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-2.html

3 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-3.html

4 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-4.html

Timo poistui salista hoippuen todistettuaan kuvottavaa avaruusparasiittiystävänsä lisääntymismenoa. Kun orjattaren jäänteet oli siivottu pois, selosti Jabba the Huttunen Timolle tämän tehtäviä. Hänestä oli tuleva Jakka Baan upseeri, Huttusen teräsnyrkin, jolla tämä piti planeettoja otteessaan.

Timo sai jotenkin väännettyä itsensä halki käytävien ja salien, apunaan aivoihinsa asennettu karttaohjelma. Hän lysähti vuoteelle. Hän muisti tulkkauskokemuksensa oudon hetken ja ryhtyi tutkimaan pään sisäistä avaruuttaan. Hänen muistinsa oli tietokoneella hänen päässään ja leikitellessään kokemustensa turruttamana hän huomasi, että pystyi lukitsemaan muistoja pois mielestään. Hän teki näin visusti orjatytön kirkunalle, purskahtavan vatsanahan äänelle ja Jabba the Huttusen kitaan nakatulle pikku-Huttuselle. Kajottuaan muistoihinsa Timo pystyi taas kohtaamaan todellisuuden.

Timo ryhtyi tutkimaan kummallista silmäkulmassa näkyvää valikkoaan. Kielipäänsä ansiosta – jota helpottivat selkeät kuvat – hän pystyi nopeasti pääsemään käsiksi ruumiinsa uusiin saloihin. Hän pystyi muuttamaan molemmat kätensä hirvittäviksi rapiireiksi, joilla pystyi lävistämään Bultoh-panssaritkin. Hänen olkapäistään sai esille plasma-aseet, jotka löysivät maalinsa kilometrien päästä. Silmiään tehostamalla hän pystyi näkemään niin lämmön, valon taittumisen kuin millimetrin kohouman kadun toisessa päässä olevan olennon rinnan päällä. Korviaan tehostamalla hän pystyi melkein kuulemaan Jabba the Huttusen suuren palatsin toisesta päästä toisessa päässä käydyn keskustelun, mikäli taustamelu ei häirinnyt. Hänelle selvisi, että katumarkkinoilla homunculus-varrasta tarjonnut Alala-olento (Gee3peeaa selitti hänelle olennon biologian) oli kohdannut loppujen lopuksi armeliaan lopun. Timo pystyi kehittämään pötsissään voimakkaampia happoja, biologisia aseita ja kaasuja, joilla pystyi tuhoamaan pienen armeijan hirvittävällä tavalla. Hänen luunsa olivat murtumatonta metallia, joka kesti niin absoluuttisen nollapisteen haurastumatta kuin korkeita lämpötiloja sulamatta. Timo oli ase. Jota Jabba the Huttunen nyt käytti omanaan.

Jabba the Huttunen selvitti Timon aikaisemman kärhämän Juss-Pekk -kaartin kanssa tuntuvilla lahjuksilla. Hyvin pian tämän jälkeen Timo oli vakiinnuttanut maineensa Jakka Baan tuhoisampana taistelijana. Hän kukisti yksin Cell Muchin pontikkavälittäjät, häijyt pirulaiset, jotka kieltäytyivät maksamasta Jabballe suojelurahaa ja olivat lähettäneet tämän neuvottelijat takaisin Wyrm-muurahaisten ulostepalloina. Kaivettuaan muistojaan taisteluistaan Konstantinopolin keisarin alaisena Timo onnistui nujertamaan Jakka Baan kaartinsa avulla Corchiacosh-Väizän sissikapinalliset. Hän rynnäköi näiden leiriin siirrettyään viikkoa ennen hyökkäystään kaartinsa kovimmat taistelijat todennäköisten pakoteiden varrelle. Valtaosa sisseistä irtautuikin taistelusta Jabban kantajoukkojen kanssa tullakseen teurastetuksi pakopolkujen varrelle tai tullakseen räjäytetyksi maanalaisiin kaivoskuiluihin, joiden kulun Timo selvitti ikivanhoista arkistoista etukäteen. Xentio-pahhin solan verilöylyn jälkeen pelkkä Timon nimen kuuleminen sai monet Jabba the Huttusen tyrannian vastustajat pakenemaan taistelukentältä.

Harjuruohon kapinalliset olivat olleet jo vuosikymmeniä piikki Jabba the Huttusen lihassa. He olivat ovelia, nopeita ja hyvin informoituja vältellen kaikki ansat, joita Huttunen oli vuosien ajan viritellyt heidän päänsä menoksi. Monien vakoojien rääkätyt jäänteet löydettiin hylättyjen tukikohtien selleistä Huttusen sotilaiden paikannettua liian myöhään kohteensa. Mutta nyt Jabba the Huttunen oli valmis saamaan kostonsa. Kostonenkelinä sai liihottaa Timo ylivoimaisine Cyber-aseineen. Candihoor-juhlan aattona Huttunen piti luotettavimmille adjutanteilleen, joihin Timo luonnollisesti kuului, salaisen käskynjaon.

– Kintah corah tsukha no melhelnh! Huttunen huusi.

– Käsken teitä hyökkäämään vihollistemme tukikohtaan ja tuhoamaan tai vangitsemaan kaikki kohtaamanne elävät olennot! Gee3peeaa tulkkasi telepaattisesti.

– Voiton hetki on käsillä! Tuhotkaa Harjuruohon kapinalliset, nuo hullut koirat, ja rauha vallitsee planeetallamme tuhat kertaa tuhat vuotta!

Huttusen upseerit kohottivat kätensä ja takoivat rintakehiään rytmikkäästi. Huttunen selosti nopeasti kolmiulotteisten hologrammien avulla taitavimpien ja luotettavimpien agenttiensa keräämät tiedot vihollisen salaisimmasta tukikohdasta. Skannerit, satelliitit ja vakoojadroonit eivät olleet aiemmin huomanneet mitään, kiitos uskomattoman taitavan häiveteknologian, mutta nyt kohde oli paikannettu. Oli aika antaa ratkaiseva isku. Timo joi lähes 100% puhdasta alkoholia saadakseen energiapankkinsa mahdollisimman täyteen. Häntä ajoi eteenpäin toisaalta uskollisuus ystäväänsä Huttusta kohtaan, toisaalta pelko jota torjututkin muistot herättivät hänessä. Hän huomasi tuijottavansa useasti sitä kohtaa lattiassa, jossa hänen nyt asiaa muistamattaan orjatyttö oli menehtynyt jokin aika sitten hirvittävän kivuliaalla tavalla.

Hyökkäys alkoi voimalla joka suunnasta. Maan alla suunnattomat porat olivat jauhaneet panssaroiduille hyökkäyspioneereille maanalaiset käytävät tukikohdan syvimpiin osiin, ilmasta sitä pommittivat aurinkokunnan raskaimmat Tzirny-luokan hävittäjät ja kuun pinnalla kaikista suunnista saartorengas lähestyi. Mutta vain siinä suunnassa, missä Timo taisteli, rintama eteni kohti tukikohtaa. Hänen puhdasta antienergiaa ampuvat aseensa surmasivat pääporttia puolustavat raskaiden konetykkien käyttäjät ja päästyään portin luo hän vaihtoi lähitaisteluun. Rapiirit ilmestyivät käsien tilalle ja kuumenivat niin hehkuviksi, että näky sokaisi suojaamattoman silmän lopullisesti. Timo sulatti Jakka Baaneilleen tien linnoitukseen. Nämä vyöryivät aukosta ja ryhtyivät teurastamaan puolustajia armotta. Timo joutui istahtamaan alas hengähtämään ja otti samalla varustevyöltään taskumatin, joka oli täynnä Cell Muchin pontikkaa, jota hän oli ottanut tynnyritolkulla voitonmerkkinä liigan johtajan kotoa surmattuaan tämän haarapistoolinsa laukauksella.

Timo kohotti taskumattinsa huulilleen ja joi. Samassa hänen taistelujärjestelmänsä antoi hälytyksen. Salamannopeasti Timo veti päätään taaksepäin ja näki, kuinka piiskanisku osui viinaputilkkaan joka hajosi palasiksi. Timo kumartui nopeasti, kierähti sivulle ja kohosi jaloille rapieerikädet valmiina torjunta-asennossa. Häntä vastassa oli lumitiikerinaaras. Kahdella tassulla ketterästi liikkuva olento, jonka kaulaa koristi päästään uhkean uuman sisään katoava torahammaskaulaketju, jonka valkoisessa turkissa oli mustia viiruja ja jonka kultaisissa silmissä paloi taistelun lieska. Toisessa kädessä oli drimibold-kristallista valmistettu tikari ja toisessa viuhui älykäs Goteborgin ruoska, ase, joka pystyi yhdestä siimasta jakautumaan jopa kahdeksikymmeneksi eri suunnasta piiskaavaksi säteeksi. Timo kyyristyi, jännitti lihaksensa ja syöksyi.

Taistelu Timon ympärillä taantui niin kapinallisten kuin Huttusen sotilaiden seurastessa kuoleman leikkiä vaiteliaana ja lumoutuneena yleisönä. Yhdellä nopealla ranteen liikkeellä tiikerinainen pysäytti ja vangitsi Timon molemmat rapiirit hetkeksi samalla kun hän heilutti ruoskaansa. Siimat pureutuivat Timon jalkaan ja söivät puolustuskerroksen toisensa jälkeen. Timo oivalsi, että niihin oli upotettu nanotietokoneviruksia, jotka sondeerasivat alla olevat turvasirut ja huijasivat ne sammumaan. Timo antoi nopeasti ehdottoman suojauskäskyn järjestelmälleen mutta ei ennen, kuin siimat ehtivät pureutumaan suojien alle Timon lihaan. Timo karjahti kivusta. Jakka Baanit kavahtivat. Tämä nainen pystyi haavoittamaan komentajaa?

Timo teki voltin taaksepäin ja syötti energiaa uudelleengenerointiin. Haava ja kivut katosivat nopeasti. Samalla tiikerinainen teki myös useita voltteja taaksepäin, laskeutuen takajaloilleen kyyryyn. Timo analysoi tilanteen nopeasti. Hän vaihtoi rapiirit minikonetykkeihin ja ryhtyi tulittamaan naarastiikerin suuntaan. Rypäleammukset lensivät tiuhassa tahdissa ja räjähtivät kylväen ympärilleen lisää tuhoa. Mutta tiikerinainen oli nopeampi, uskomatonta kyllä. Tämä lähestyi Timoa kaartaen, pomppien ja kierien akrobaatin taidoilla. Timo häkeltyi aseiden yhä laulaessa. Mutta häkeltyminen riitti. Naaras pomppasi, pudotti äkisti ruoskansa ja iski Timon kasvoihin kynsillään. Timon puolustus piti ja kasvosuojus antoi hyökkääjälle sähköiskun. Tämä karjahti, putosi maahan mutta refleksinomaisesti kierähti vikkelästi Timon tiikerinaisen naamaan suunnatun iskun tieltä turvaan.

Timolla oli vielä runsaasti energiaa varastossaan, mutta ei naarastiikerikään näyttänyt hengästyneeltä. Tämä kohotti uudestaan tikarin, kiskoi jostain vyölaukustaan kranaatin ja lähti hyökkäykseen. Timo analysoi tilanteen nopeasti ja keksi vanhan daimionsa opetusten ansiosta, miten päihittäisi vastustajansa. Hän antoi suojilleen komennot, vaihtoi konetykkinsä tavallisiksi käsiksi materialisoiden toiseen kineettisen häkkikranaatin ja kyyristyi.

– Grrrminuaaa ettttt vangiksi saaarrrrggrrrrrr teurrrrrrastajahhh! Tiikeri karjui ja syöksyi kohti Timoa paiskaten kranaatin edelleen kohti verivihollistaan. Liikkeen aavistaneena Timo nakkasi pikaisesti häkkikranaatin ilmassa kohti lähestyvää räjähdettä. Osuma oli täydellinen. Kineettinen häkki syntyi kranaatin ympärille, jonka sisällä se räjähti vahinkoa tuottamatta.

Tiikeri ei välittänyt vaan harppoi valtavin loikin Timon kimppuun. Hän iski tikarillaan kohti Timoa – ja isku pääsi läpi. Timo oli laskenut suojansa ja nyt tikari työntyi Timon rintakehään – mutta kohtaan, josta hän oli väkisin työntänyt sisäelimensä ja mikropiirinsä pois tieltä. Pikaisesti Timo kovetti kudoksensa ja tikari jäi jumiin. Tiikerinaaras oli häkeltynyt pienen hetken, mikä riitti. Timon kovalenttisidoksilla vahvistamat kädet pureutuivat pihtien lailla hyökkääjän ranteisiin ja Timo pukkasi päälaellaan rajusti tämän kasvoihin. Uudestaan ja uudestaan, kunnes tiikeri herpaantui ja putosi maahan. Samalla hetkellä putosivat kaksintaistelua todistaneiden kapinallisten aseet näiden käsistä. Verinen Pennaha, tiikerihumanoidi, kapinapäällikkö, oli kukistunut.