Cyber-Timo ja Jabba the Huttunen - osa 4

1 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2015/05/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-1.html

2 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-2.html

3 osa:

https://timojahuttunen.blogspot.com/2019/11/cyber-timo-ja-jabba-huttunen-osa-3.html

Parivaljakon tunnistettua toisensa maailmojen ja aikojen halki suunnaton sali muuttui suurien juhlien pitotilaksi. Huttunen mukelsi käskyjä ja paikalle juoksutettiin vati- ja pullokaupalla aurinkokunnan parhaimpia herkkuja. Timo mieltyi sakeaan simaan, jota hän tyhjensi pullon pullon perään. Silmäkulmastaan hän näki, miten polttoainetta mittaava kuvajainen täyttyi pikkuhiljaa. Hänen jalkojensa välissä alkoi hiljalleen surista ja Timo kurkkasi hiprakassa sepaluksiinsa. Metallipallot olivat alkaneet taas hyristä.

– Yhdet energiapattereistanne, kuiskasi Gee3peeaa selvitykseksi. Huttunen kurkisti kaula pitkällä Timoa ja hekotteli. Sitten hän jakeli taas käskyjään ja kohta viuhkaa löyhyttävän orjattaren kollegoja tuli kaksin kappalein sivulta paikalle. Toinen alkoi hieroa Timon niskaa hellästi ja jämäköin sormin toisen ottaessa jalkapohjat hellävaroen käsittelyynsä. Timo huokaisi. Elämä vieraalla planeetalla oli hyvää.

– Voesiha miekii vähä naeskennella ko panettoo helevetisti! Huttunen hekotteli. Kurluttaen hän antoi komennon vieressä olevalle orjattarelle, joka otti pitkän astalon päässä olevan valtaisan viuhkan käsiinsä. Hän ruuvasi varmoin ottein viuhkan irti, laski sen maahan ja meni sitten  Huttusen lavan vierelle, mistä hän otti käsiinsä pitkän ja paksun punaisen sauvan, jonka varressa oli pallomaisia kohoumia. Sillä välin kun hän kiinnitti sitä pitkään varteen Huttunen kääntyi ähkien ja läähättäen. Timo näki nyt paremmin Huttusen ruumiinrakenteen takaa: jalat olivat liki yhteen liimaantuneet, mutta savolainen läskiperse oli tälläkin Huttusen olomuodolla olemassa. Sinne orjatar nyt survaisi astalon kärkeen kiinnittämänsä tapin. Huttunen ähki nautinnollisesti ja kurlutti innostuneesti. Timo äimistyi niin, että kohosi seisaalleen työntäen häntä hoivanneet naikkoset syrjään. Nämä kipittivät tiehensä vilkkaasti. Huttusen henkilökohtainen hoivaaja ähki salkoaseensa kanssa hiki otsalla jynssäten isäntänsä rööriä ankarasti. Huttusen ääni muuttui kimeäksi ja iloiseksi kurinaksi. Lopulta tämä lysähti ja sanoi

– Ktah!

Tulkkibotti selitti komennon orjattarelle, joka kiskoi ankarasti pinnistäen kosmisen anustapin Jabba the Huttusen takalistosta pois. Kun se tuli ulos, kuului ällöttävä ”Blurbah” ja tanko värisi ponnistuksen päätyttyä.

– Ksintah mook naa! Tsuunaa koonaa taanaa suikkoo munnoo saatanoo! Kinnah koh tsuha kah! Huttunen komensi kääntyessään ähkyen taas vatsa saliin päin.

– Hyvää työtä tyttö! Palkinnoksi teen sinusta kuningattareni! Gee3peeaa tulkitsi ensin tytölle, sitten Timolle. Huttunen mukelsi lisää käskyjä. Tyttö kohosi ponnistuksen aiheuttamasta voipumuksesta huolimatta pystyyn ja taputti ihastuneesti käsiään ja hymyili leveästi. Salin muut vieraat poistuivat kiireesti. Vain Huttunen, Timo, orjatar ja tulkkibotti jäivät. Hetken kuluttua saliin marssi kaksi harmaisiin kaapuihin pukeutunutta olentoa. Timo erotti ainoastaan kaapujen huppujen alta kaksi kohoumaa, tapit, joiden päässä oli punaisina hohkaavat silmät. Olennot tarttuivat tyttöä käsivarsista ja pakottivat tämän polvilleen. Tyttö pyöritti päätään ympärilleen häkeltyneenä ja hymy hyytyneenä. Timo kelasi nopeasti läpi äskeistä tulkkausta mielessään – hän oli juhlaorgioiden aikana oppinut käyttämään aivojaan kuin tietokoneen kovalevyä, terästäen joitakin muistoja ja lukiten toisia tajunnastaan. ”Kuningatar” ei ollut kuulostanut oikealta tulkkaukselta. Hän kysyi asiasta Gee3peeaalta ja vaikeni heti kysymyksen esitettyään ja tuijotti Huttusta. Tämä levitti alaruumistaan samalla kun kaapuihin verhoutuneet olennot toivat tyttöä lähemmäs. Jostain Huttusen jalantynkien luota lähti liikkeelle tuhatjalkaista muistuttava karvainen, pitkä uloke, lonkero, joka väristen valui hitaasti ulos Huttusesta, laskeutui karvat heiluen maahan ja alkoi hitaasti liikkua kohti tyttöä. Tyttö kirkui kauhusta.

– Niin, ikävä kyllä kuningatar todella on hieman huono käännös tytön asemalle. Kenties emäntä tai isäntä olisi parempi, Gee3peeaa selvensi.

Huttusesta tuleva karvainen uloke oli ehtinyt naisen luokse ja alkoi kohottautua maasta. Orjatar kiljui jatkuvasti. Kun kaamea lonkero oli tytön pään edessä, se alkoi laajeta päästään. Sen kärjestä tuli ulos neljä vipumaista kovaa kynttä, kaksi aina vastakkaisina pareina, ja ne tarrautuivat tytön suuhun pakottaen ne ammolleen. Letku tunkeutui täysin vasten suuta peittäen sen ja alkaen pumpata. Tytön kirkuna vaihtui kurkunpäästä tulevaksi mölinäksi ja tämä kiemurteli kaapuolentojen välissä, mutta turhaan. Huttunen nuoleskeli tyytyväisenä silmät kiinni huuliaan eikä Timo pystynyt kuin tuijottamaan kauhistuttavaa näkyä. Huttusen karvaista lerssiä pitkin eteni kuplia kuin vesiletkussa ja alas tytön kurkusta, joka nyki ylös alas.

– Niin, Jabbat ovat lajina käytännössä hierarkkisia hyönteisiä ja parasiitteja: ne tarvitsevat toisen lajin edustajia jälkeläistensä ravinnoksi, pesäksi ja synnyttäjiksi. ”Kuningas” tarvitsee kuningattaren, jälkeläistensä isännän tai emännän, johon se munii munansa.

Hirveä näytelmä jatkui muutaman minuutin. Kaikki olivat liikkumattomia, orjatar-parka ilmeisesti shokin voimasta. Kuului vain Huttusen ähkinää ja suunnattomien tuulettimien huminaa. Lopulta Huttusen huokaisi suureen ääneen, irrotti sukupuolielimensä uhrinsa suusta ja karvainen letku alkoi keriytyä takaisin Huttusen sisään. Sen aikana Huttunen maiskutti ällöttävästi huuliaan. Kaapuihin pukeutuneet palvelijat päästivät irti tytön käsivarsista.

Orjatyttö oli lattialla lyyhistyneenä kasana. Hitaasti hän alkoi haukkoa henkeään, kääntyi selälleen ja tunnusteli suutaan. Hän hengitti raskaasti tunnustellessaan edelleen kasvojaan, mutta äkisti hänen selkänsä pingottui suurelle kaarelle. Orja kirkui kaikin voimin. Timo ei voinut kuin tuijottaa. Paljaan ihon pinnalla liikkui pieniä paiseita, jotka kasvoivat nopeasti kokoa. Samalla niitä pullistui lisää ja lisää. Nainen alkoi kieriä lattialla holtittomasti ihoaan kynsien. Voimat loppuivat nopeasti ja hänestä lähti enää pelkkää pihinää. Naisen maha alkoi pullistua hurjaa vauhtia. Tytön nenästä, korvista ja silmistä valui sinistä nestettä.

Lopulta maha repeytyi auki. Ulos alkoi Timon järkytykseksi kömpiä kymmeniä mini-Huttusia, kaikki alastomia lihavia miehiä, jotka näyttivät miniatyyrisumopainijoilta. Tässä vaiheessa jo armeliaasti menehtynyt orjatar kuihtui kasaan sitä myötä kun lisää ja lisää pikku-Huttusia ilmestyi ruumiista. Kaapuihin pukeutuneita palvelijoita oli tällä välin Timon huomaamatta tullut huoneeseen lisää tuoden mukanaan ilmassa levitoivia häkkejä. Niihin he alkoivat pyydystämään lattialla vipeltäviä alastomia pikku-ukkoja. Yksi pikkiriikkinen hahmo kipitti Timon jalkojen juureen ja nyki häntä lahkeesta. Timo kumartui ja nosti pienen Huttusen kädessään kasvojensa eteen.

– Voe helevettiläene! Timo, auta minnuu! piipitti ukkeli.

– Tonah go´h tah, sanoi Jabba the Huttunen.

– Suuri Jabba pyytää, että toisitte hänen jälkeläisensä hänen nähtäväkseen. Gee3peeaa tulkkasi.

Timo totteli peloissaan. Hän ojensi kaksin käsin pikku-Huttusen Isolle Huttuselle, joka otti sen pieneen pulleaan kätöseensä. Hän tutki sitä silmät raollaan, käänteli, kuunteli pientä piipitystä ja haisteli. Lopulta Jabba the Huttunen avasi suunsa ammolleen ja nakkasi poikansa sisälle kitaansa. Jabba nielaisi pureksimatta.

– Jabbojen jälkeläiset ovat pitkään olleet hyvin rasvapitoisina monien petoeläinten suosikkiruokaa ja pitkään monet humanoidiolennotkin ovat pitäneet niitä suurena herkkuna. Nyt, kun Jabbat omistavat valtaosan tästä linnunradan nurkasta, ovat osat vaihtuneet. Pedot on jahdattu sukupuuttoon ja humanoidit ovat joko asiakkaita, vieraita, ruokaa tai isäntiä. Nuoria Jabboja uhkaavat lähinnä nälkäiset emot… kannibalismi on yleisin kuolinsyy lajin parissa, selitti Cee3peeaa.