Timo atsteekkien maassa, osa 5

Timon matkan päätyttyä hän havahtui intiaaninaisen helliin käsiin, jotka hivelivät hänen rintalihaksiaan. Samassa hän huomasi, että naisista uhkeampi hieroi hänen pohkeisiinsa aisteja kiihoittavia öljyjä. Naisista uhkuva huumaava ja naisellinen tuoksu täytti Timon tajunnan. Hän tunsi kovenevansa, mikä ei jäänyt huomaamatta myöskään intiaaninaisilta, jotka hymyilivät ilahtuen. Timo ei ollut varma siitä, oliko hän todellisuudessa herännytkään vielä, eikä se häntä oikeastaan kiinnostanutkaan.

Rintakehää hierovan amatsoonin anteliaiden ja kimmoisien lemmen kumpujen kärjissä törröttävät kastanjanruskeat nipukat hipaisivat Timon huulia naisen kumartuessa hänen ylleen. Timon kieli iski ilmaa ja hän kirosi hidastuneita refleksejään. Timo tunsi, kuinka naisen leikittelevä kieli tanssi hänen vatsallaan edeten kiusoitellen kohti Timon kohoavaa miehuuden tornia. Samanaikaisesti prinsessoista uhkeamman täyteläiset huulet lähestyivät Timon pakaroita näykkien leikkimielisesti hänen reisiään. Timon katse lukkiutui tämän uskomattoman, kiihkeän ja raakaa seksuaalisuutta tihkuvan naaraan uuman kaarteeseen ja tunturien tavoin kohoaviin pakaroihin sekä niiden väliseen laaksoon. Timo ei kestänyt enää. Hänen kätensä alkoi hakeutua janoisen kolibrin lailla kohti kuumaa ja mettä tihkuvaa orkideaa, jota hänen vieressään oleva naaras anteliaasti tarjosi. Timon henki lähes salpautui hänen tuntiessaan, kuinka hänet lukittiin täyteläisten huulien väliin samalla kätensä tavoittaessa nuo janoamansa kiihkon kostuttamat terälehdet. Hän tunsi, kuinka hänet imaistiin rytmikkään nautinnon syövereihin.

Täydellisessä harmoniassa naiset veivät häntä vääjäämättä mutta kiduttavan hitaasti kohti hekuman huippua.
"Halleluja!" Timo parkaisi vääntelehtiessään avuttoman madon lailla näiden hiestä helmeilevien seireenien kosteassa otteessa. Verhon takana Huttunen katseli – ja runkkasi. Timon horjuessa kuilun partaalle valmiina kastelemaan nämä himottaret kuumalla syötteellään, hän kuuli verhon takaa vauhkoa voihketta, jonka seuraavassa hetkessä peitti äkillinen rumpujen pauke. Verhon takaa kuului parahdus, ja Huttunen tuli verhojen läpi ja romahti huoneen lattialle sotkeutuneena verhoihin. Tämä kaikki sai naiset irtautumaan Timosta ja vilkaisemaan ensin Huttusen tuttuun hahmoon, sitten toisiinsa ja sitten ympärilleen säikähtäneinä – hälytys!
"Timo perkele, nyt on mentävä, viholliset ovat porteilla!"

...

Pian veneet lähestyivät rantaa. Espanjalaiset nousivat maihin ja asettautuivat tiiviisiin, kurinalaisiin rivistöihin karkeine partoineen ja ylivoimaisine aseineen. Intiaanit katsoivat noita ennustusten vaaleita jumalia pelonsekaisin tuntein.
"Timo, sinä osaat noiden jumalien kieltä, käännä heidän puheensa."