Edelliset osat:
Seuraavaksi Timon alitajunta rekisteröi inkvisiittori Benevolanten
käheän karjaisun "Fuego!", jolloin hän ymmärsi heittäytyä pikaisesti
maahan. Hetkeä myöhemmin ensimmäiset laukaukset kajahtivat ja nuolet
alkoivat viuhua Timon ylitse. Ranta peittyi savusta ja ruudin kitkerästä
katkusta.
Timo kohotti päänsä ja näki hiekasta kirvelevin silmin, kuinka
konkistadorit marssivat savun keskeltä etunenässään inkvisiittori, joka
verenhimoisesti karjuen kannusti joukkojaan. Paljas, hopeanhohtoinen
Toledon teräs välähti keskipäivän auringossa halkaisten intiaanisoturin
solisluusta kolmanteen kylkiluuhun asti. Veren suihkutessa Benedictus
karjaisi "In nomine Domini!" ja teki nopeasti ristinmerkin edessään
lyhistyvän intiaanin edessä.
Timo sulki hetkeksi silmänsä - hetken kuluttua hän kuuli sandaalien
rytmikkään rummutuksen ja haistoi hurmeen rautaisen lemahduksen.
Avatessaan silmänsä Timo näki väräjäväisinä hahmoina Rooman
legioonalaisten etenevän tiiviinä rivistönä kohti gallien hajanaisia
joukkoja pistäen kuoliaaksi läjäpäin vihollisia kilpiensä välistä.
Muistot tulvivat Timon mieleen hänen todistaessaan tätä hirvittävää
näkyä uudelleen. Hän kätki kasvonsa veren tahrimiin käsiinsä. Kun hän
viimein uskalsi kohottaa katseensa näky oli korvautunut sitäkin
kauheammalla: läjäpäin intiaaneja - miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia -
makasi silvottuina sikin sokin hökkelien keskellä. Timo nousi
vapisevien polviensa varaan. "Miksi?" Timo kysyi itseltään. Hän oli
varma, että oli todistanut vastaavaa näytelmää lukemattomia kertoja
aiemminkin.
Yllättäen takaa tullut isku antoi Timolle armeliaan tiedottomuuden lahjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti