Timo atsteekkien maassa osa 4

Timon silmät rävähtivät auki ja häntä kohtasi kauhistuttava näky: intiaani, jolla oli sulkapäähine, piteli hänen kasvojensa edessä uhkaavasti tummaa kiviveistä - mitä ilmeisemmin aikomuksenaan repiä hänen sydämensä ulos hänen rinnastaan. Tähän viittasi Timon vieressä oleva kuvottava kasa, jossa kymmenet sydämet vaikuttivat yhä sykkivän. Toisessa suunnassa veitsimiehen apurit paiskasivat aiemman, yhä lämpimän verta vuotavan kalmon alas zikkuratin portaita. Viheliäinen kärpäsparvi laskeutui tuon ihmisraukan jälkeensä jättämiin verilammikoihin. Timon katse kohdistui uudelleen intiaanipapin kasvoihin: nuo pyöreät kasvot viekkaine silmineen näyttivät kovin tutuilta...

"Huttunen, perkele! Älä tapa!"

Nuo tutut, aiemmin vihamieliset kasvot vääntyivät yllätyksestä ja hämmennyksestä. Ylipapin käsi herpaantui ja kivinen veitsi putosi uhrikammion niljaisille kivilaatoille pirstoutuen palasiksi. Se oli todella Huttunen!

Huttusen ajatukset juoksivat hänelle tyypilliseen tapaan nopeasti ja kierosti: mennyt, nykyinen ja tuleva kietoutuivat hetkellisesti yhteenä eikä hän voinut kuin virkkoa lakonisesti "Voe helevettiläene!". Hän tunnisti Timon, vanhan ryyppykaverinsa vuosisatojen varrelta. Huttunen punoi nopeasti juonen, jolla tuon rakkaan löyhkäävän juopon uhraus voitaisiin välttää.

Hän julisti suureen ääneen intiaanien kielellä: "Tämä uhri on epäpuhdas ja siksi epäkelpo! Heittäkää hänet tyrmään - mietin myöhemmin mitä hänelle tehdään!". Siltä seisomalta kaksi raakalaismaista punanahkaa raastoi Timon alttarilta raahaten hänet zikkuratin alla oleviin katakombeihin.

Huttunen päätti hyvittää Timolle tämän kärsimykset.

Sellin ovesta asteli kaksi kuvankaunista, uhkeaa ja lähes alastonta intiaaniprinsessaa, joiden niukat lannevaatteet eivät juurikaan peittäneet heidän hiestä kiilteleviä avujaan. Timon kädet alkoivat täristä hänen ahmiessaan silmillään tuota hekumallista näkyä. Naiset polvistuivat Timon eteen ja ojensivat hänelle jotain kuohuvaa juomaa saviastiasta.

Naisista lehahtavien outojen parfyymien ja suitsukkeiden tuoksuun sekoittui erehtymättömästi käymisteitse valmistetun luonnontuotteen tuoksu. Se oli olutta! Viimeistään nyt Timo tajusi olevansa paratiisissa. Timon ryystäessä kaksin käsin tuota vahvaa juomaa alkoivat naiset liikehtiä viettelevästi poistaen viimeisiä yllään olevia vaatekappaleita.

Huttunen huudahti yllättäen ovelta: "Elä laakase, naatitaan!" ja otettuaan muutaman askeleen läimäisi naisista uhkeampaa pakaroille saaden lihan värähtelemään himokkaasti. Prinsessa vilkaisi Huttusta oudoksuen peittäen kuitenkin nopeasti yllätyksensä. Timon katse oli kuitenkin lukkiutunut toisen naisen uhkeisiin lanteisiin, joilta oli paljastunut naisen riisuuduttua pieni rasia, joka oli kupeessa kiinni pienellä nahkahihnalla.

Nainen kohotti rasian, aukaisi sen ja otti siroilla sormillaan sen sisuksista pienen palan jotakin outoa hedelmää. Huttunen tokaisi: "Timo, ystäväni, sinun on aika ymmärsää se, mikä on maailmankaikkeudessa olennaista." Timo avasi suunsa kuuliaisesti ja nielaisi naisen hänelle syöttämän palasen.

Timo ja Huttunen olivat kaksin. Heidän edessään avautui höyryävä sademetsä. "Sulje silmäsi" Huttunen käski. Timo totteli. Hänen henkensä vaelsi halki valtavien puiden, kivien ja vesien vain palatakseen tuttuihin maisemiin. Hän näki edessään järven ja savusaunan. Timo alkoi kyynelehtiä.