Timo asehullujen maassa

Heräsin huoltoaseman vessassa. Vaikutti siltä, että olin nukahtanut pöntölle. Edellisen illan tapahtumista minulla ei ollut mitään käsitystä. Puristin oikeassa kädessäni kouristuksenomaisesti tyhjää Jack Daniels -pulloa. "Ei saatana! Päätä jomottaa!" mutisin itsekseni. Ryystin pullosta viimeiset pisarat siinä toivossa, että oloni kohenisi. Toivotonta.

Yhtäkkiä kuulin viereisestä loosista vieraskielistä mölinää. Hetkeä myöhemmin usean miehen raskaat askeleet lähestyivät uhkaavasti koppini ovea, kuului sarja metallisia kilahduksia, joita seurasi korviahuumaava pauke. Oven palasten sinkoillessa vartalooni paskoin housuihini - tai olisin paskonut, elleivät housuni olisi olleet kintuissani. Jostain syystä näin oli. Seuraavassa hetkessä. Valtavan gorillan käsi repi oven saranoiltaan ja raahasi minut hiuksista lavuaarin viereen.

Viereisestä kopista kuului ähkinää ja parahduksia. Gorilla ja hänen kolme ystäväänsä ilmeisesti tivasivat minulta jotain.

"How the fuck did this commie get here? We checked this place before the president came... In... Look! The poor bastard shit his pants, har har har!"

Kuunnellessani tätä outoa kieltä  läheisestä kopista kuuluva ähellys alkoi kuulostaa tutulta. Lopulta kuulin äänen, joka muistutti voimakasta ryystämistä. Hetken kuluttua viereeni asteli... Huttunen, perkele!

Timo atsteekkien maassa osa 6

Neuvottelut atsteekkien ja espanjalaisten välillä kestivät kolme päivää.Tuona aikana Timo oppi atsteekkien kielen alkeet. Tunnelma kaupungissa oli muuttunut sangen painostavaksi, kun kolmannen päivän iltana Huttunen saapui Timon luokse.

"Timo, meidän on tehtävä jotain. Espanjalaiset ovat vanginneet nuo kaksi neitoa, joihin tutustuit aiemmin varsin perinpohjaisesti. Pelasta heidät noiden raakalaisten kynsistä." Timo kavahti kuvitellessaan Benedictus Benevolanten likaiset sormet naistensa uhkeilla uumilla ja kirosi: "Perkele! Anna minulle ase, niin teen niistä ryökäleistä selvän!"

Timo asteli sulkapäähineessään kivikaupungin portille. Lihaksista pullistelevassa oikeassa kädessään hänellä oli kiviteräinen lyömämiekka ja vasemmassa kevyt ja sitkas kilpi; kupeella roikkui kivinen tikari. "Tämän miekan terällä palaa koston liekki! Espanjalaiset koirat vaviskoot, sillä se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."

Timon aukaistessa portteja hän huomasi, ettei kukaan ollut vartiossa. Huoli prinsessoista kuitenkin voitti epäilyksen ja Timo työnsi portit auki. Nostaessaan katseensa hän huomasi järkytyksekseen edessään virnuilevan Benevolanten, hänen vieressään ylväänä seisovan Cortesin ja lisäksi satoja espanjalaisia risupartoja; kaupunkia ympäröivä järvi oli täynnä intiaanien veneitä. Saman tien espanjalaiset alkoivat vyöryä porteista sisään. Timo oli tallautua näiden verenhimoisten spaniardien jalkoihin, mutta onnistui kuin ihmeen kaupalla pääsemään turvaan porttien sisäpuolelle.

"Huttunen, perkele!"

Timo laahusti halki liekehtivän kaupungin kohti temppeliä. Kaduilla virtasi veri ja ilman täyttivät kauhun kirkaisut ja ajoittaiset tykin jylähdykset. Helvetin portit olivat auki ja Timo oli ne avannut. Hän ei jaksanut välittää kuin yhdestä asiasta – siitä, oliko Huttunen todellakin käyttänyt häntä kylmästi petoksen välikappaleena.

Timo pääsi – yllättävää kyllä – esteettä temppelin huipulle, jossa kohtasi hykertelevän Huttusen silmästä silmään. "Helevetin hyvä homma! Piästiin sitten piällysmiähiksi. miusta tulloo piäkutjake ja siusta yljpappi! Benevolanten kanssa o lyäty kättä piäle."

Timo oli sanaton. Hänen lampsiessaan temppelin ydintä kohti Huttusen paholaismainen ilakointi vaimeni vaimenemistaan. Tuttujen verhojen katveesta hän löysi vastustamattoman ruukun täynnä maissiolutta. "Saatana, antaa mennä." Ryystettyään kerralla niin paljon kuin kykeni hänen mieleensä tulvahti muisto kaukaa lapsuudesta...

Tuuli tuiversi vaaran rinteellä ja joka puolella levittäytyivät mittaamattomat erämaat. Timon oikealla puolella istui hänen isänsä miekka kädessään. "Timo, tässä maailmassa et voi luottaa yhteenkään elolliseen. Et miehiin, et naisiin etkä eläimiin. Mutta tähän voit luottaa." isä sanoi nostaessaan viittansa kätköstä viinapullon.

"Kuinka oikeassa olitkaan, isä." Timo nyyhkytti ja ryyppäsi entistä ahnaammin. Pian paikalle saapuivat nuo muka-kaapatut prinsessat, kauhistuneen näköisinä. "Tytöt... Huttunen on meidät pettänyt... Se sika antaa tapattaa koko kansamme vain saadakseen vallan. Minusta ei ollut tappamaan, antakaa anteeksi.... yrittäkää ymmärtää, en pystynyt..."

Amatsonit vilkaisivat toisiaan, ja toinen painoi Timon pään poveaan vasten ja lohdutti: "Yritä kestää, urhomme.". Siinä samassa naiset lähtivät pois kammiosta kertomatta määränpäätään ja sanomatta sanaakaan.

Timon päässä heitti, mutta hän jatkoi määrätietoisesti valitsemallaan tiellä. Humalan sumentamin silmin hän näki kaksi sumeaa hahmoa ovella. Kesti hetken tajuta, että prinsessat olivat palanneet. Toinen naisista antoi koholla olevan hameen laskoksensa pudota, jolloin jokin kova kolahti lattiaan ja alkoi vieriä kohti Timoa. Toinen prinsessoista joudutti esineen matkaa napakalla potkulla, ja se pysähtyi Timon jalkojen juureen.

Huttunen katsoi Timoon lasittuneilla silmillään, turvonnut kieli irvokkaasti suupielestä törröttäen. Naiset lähestyivät Timoa toiveikkaina. "Voit olla varma, ettei tuo petturi kuollut kivuttomasti. Nyt voimme paeta kolmin etelään." TImo oli kuitenkin turta ja sysäsi naiset sivuun. Huttunen, hänen ainoa ystävänsä oli kuollut. Ainoa pelastus löytyisi ruukun pohjalta, joten hän jatkoi juomista.

Lopulta armollinen pimeys nielaisi hänet, eikä hän tuntenut enää tuskaa.

Timo atsteekkien maassa osa 4

Timon silmät rävähtivät auki ja häntä kohtasi kauhistuttava näky: intiaani, jolla oli sulkapäähine, piteli hänen kasvojensa edessä uhkaavasti tummaa kiviveistä - mitä ilmeisemmin aikomuksenaan repiä hänen sydämensä ulos hänen rinnastaan. Tähän viittasi Timon vieressä oleva kuvottava kasa, jossa kymmenet sydämet vaikuttivat yhä sykkivän. Toisessa suunnassa veitsimiehen apurit paiskasivat aiemman, yhä lämpimän verta vuotavan kalmon alas zikkuratin portaita. Viheliäinen kärpäsparvi laskeutui tuon ihmisraukan jälkeensä jättämiin verilammikoihin. Timon katse kohdistui uudelleen intiaanipapin kasvoihin: nuo pyöreät kasvot viekkaine silmineen näyttivät kovin tutuilta...

"Huttunen, perkele! Älä tapa!"

Nuo tutut, aiemmin vihamieliset kasvot vääntyivät yllätyksestä ja hämmennyksestä. Ylipapin käsi herpaantui ja kivinen veitsi putosi uhrikammion niljaisille kivilaatoille pirstoutuen palasiksi. Se oli todella Huttunen!

Huttusen ajatukset juoksivat hänelle tyypilliseen tapaan nopeasti ja kierosti: mennyt, nykyinen ja tuleva kietoutuivat hetkellisesti yhteenä eikä hän voinut kuin virkkoa lakonisesti "Voe helevettiläene!". Hän tunnisti Timon, vanhan ryyppykaverinsa vuosisatojen varrelta. Huttunen punoi nopeasti juonen, jolla tuon rakkaan löyhkäävän juopon uhraus voitaisiin välttää.

Hän julisti suureen ääneen intiaanien kielellä: "Tämä uhri on epäpuhdas ja siksi epäkelpo! Heittäkää hänet tyrmään - mietin myöhemmin mitä hänelle tehdään!". Siltä seisomalta kaksi raakalaismaista punanahkaa raastoi Timon alttarilta raahaten hänet zikkuratin alla oleviin katakombeihin.

Huttunen päätti hyvittää Timolle tämän kärsimykset.

Sellin ovesta asteli kaksi kuvankaunista, uhkeaa ja lähes alastonta intiaaniprinsessaa, joiden niukat lannevaatteet eivät juurikaan peittäneet heidän hiestä kiilteleviä avujaan. Timon kädet alkoivat täristä hänen ahmiessaan silmillään tuota hekumallista näkyä. Naiset polvistuivat Timon eteen ja ojensivat hänelle jotain kuohuvaa juomaa saviastiasta.

Naisista lehahtavien outojen parfyymien ja suitsukkeiden tuoksuun sekoittui erehtymättömästi käymisteitse valmistetun luonnontuotteen tuoksu. Se oli olutta! Viimeistään nyt Timo tajusi olevansa paratiisissa. Timon ryystäessä kaksin käsin tuota vahvaa juomaa alkoivat naiset liikehtiä viettelevästi poistaen viimeisiä yllään olevia vaatekappaleita.

Huttunen huudahti yllättäen ovelta: "Elä laakase, naatitaan!" ja otettuaan muutaman askeleen läimäisi naisista uhkeampaa pakaroille saaden lihan värähtelemään himokkaasti. Prinsessa vilkaisi Huttusta oudoksuen peittäen kuitenkin nopeasti yllätyksensä. Timon katse oli kuitenkin lukkiutunut toisen naisen uhkeisiin lanteisiin, joilta oli paljastunut naisen riisuuduttua pieni rasia, joka oli kupeessa kiinni pienellä nahkahihnalla.

Nainen kohotti rasian, aukaisi sen ja otti siroilla sormillaan sen sisuksista pienen palan jotakin outoa hedelmää. Huttunen tokaisi: "Timo, ystäväni, sinun on aika ymmärsää se, mikä on maailmankaikkeudessa olennaista." Timo avasi suunsa kuuliaisesti ja nielaisi naisen hänelle syöttämän palasen.

Timo ja Huttunen olivat kaksin. Heidän edessään avautui höyryävä sademetsä. "Sulje silmäsi" Huttunen käski. Timo totteli. Hänen henkensä vaelsi halki valtavien puiden, kivien ja vesien vain palatakseen tuttuihin maisemiin. Hän näki edessään järven ja savusaunan. Timo alkoi kyynelehtiä.

Timo atsteekkien maassa, osa 5

Timon matkan päätyttyä hän havahtui intiaaninaisen helliin käsiin, jotka hivelivät hänen rintalihaksiaan. Samassa hän huomasi, että naisista uhkeampi hieroi hänen pohkeisiinsa aisteja kiihoittavia öljyjä. Naisista uhkuva huumaava ja naisellinen tuoksu täytti Timon tajunnan. Hän tunsi kovenevansa, mikä ei jäänyt huomaamatta myöskään intiaaninaisilta, jotka hymyilivät ilahtuen. Timo ei ollut varma siitä, oliko hän todellisuudessa herännytkään vielä, eikä se häntä oikeastaan kiinnostanutkaan.

Rintakehää hierovan amatsoonin anteliaiden ja kimmoisien lemmen kumpujen kärjissä törröttävät kastanjanruskeat nipukat hipaisivat Timon huulia naisen kumartuessa hänen ylleen. Timon kieli iski ilmaa ja hän kirosi hidastuneita refleksejään. Timo tunsi, kuinka naisen leikittelevä kieli tanssi hänen vatsallaan edeten kiusoitellen kohti Timon kohoavaa miehuuden tornia. Samanaikaisesti prinsessoista uhkeamman täyteläiset huulet lähestyivät Timon pakaroita näykkien leikkimielisesti hänen reisiään. Timon katse lukkiutui tämän uskomattoman, kiihkeän ja raakaa seksuaalisuutta tihkuvan naaraan uuman kaarteeseen ja tunturien tavoin kohoaviin pakaroihin sekä niiden väliseen laaksoon. Timo ei kestänyt enää. Hänen kätensä alkoi hakeutua janoisen kolibrin lailla kohti kuumaa ja mettä tihkuvaa orkideaa, jota hänen vieressään oleva naaras anteliaasti tarjosi. Timon henki lähes salpautui hänen tuntiessaan, kuinka hänet lukittiin täyteläisten huulien väliin samalla kätensä tavoittaessa nuo janoamansa kiihkon kostuttamat terälehdet. Hän tunsi, kuinka hänet imaistiin rytmikkään nautinnon syövereihin.

Täydellisessä harmoniassa naiset veivät häntä vääjäämättä mutta kiduttavan hitaasti kohti hekuman huippua.
"Halleluja!" Timo parkaisi vääntelehtiessään avuttoman madon lailla näiden hiestä helmeilevien seireenien kosteassa otteessa. Verhon takana Huttunen katseli – ja runkkasi. Timon horjuessa kuilun partaalle valmiina kastelemaan nämä himottaret kuumalla syötteellään, hän kuuli verhon takaa vauhkoa voihketta, jonka seuraavassa hetkessä peitti äkillinen rumpujen pauke. Verhon takaa kuului parahdus, ja Huttunen tuli verhojen läpi ja romahti huoneen lattialle sotkeutuneena verhoihin. Tämä kaikki sai naiset irtautumaan Timosta ja vilkaisemaan ensin Huttusen tuttuun hahmoon, sitten toisiinsa ja sitten ympärilleen säikähtäneinä – hälytys!
"Timo perkele, nyt on mentävä, viholliset ovat porteilla!"

...

Pian veneet lähestyivät rantaa. Espanjalaiset nousivat maihin ja asettautuivat tiiviisiin, kurinalaisiin rivistöihin karkeine partoineen ja ylivoimaisine aseineen. Intiaanit katsoivat noita ennustusten vaaleita jumalia pelonsekaisin tuntein.
"Timo, sinä osaat noiden jumalien kieltä, käännä heidän puheensa."

Timo atsteekkien maassa osa 3

Edelliset osat:

Osa 1

Osa 2

Seuraavaksi Timon alitajunta rekisteröi inkvisiittori Benevolanten käheän karjaisun "Fuego!", jolloin hän ymmärsi heittäytyä pikaisesti maahan. Hetkeä myöhemmin ensimmäiset laukaukset kajahtivat ja nuolet alkoivat viuhua Timon ylitse. Ranta peittyi savusta ja ruudin kitkerästä katkusta.

Timo kohotti päänsä ja näki hiekasta kirvelevin silmin, kuinka konkistadorit marssivat savun keskeltä etunenässään inkvisiittori, joka verenhimoisesti karjuen kannusti joukkojaan. Paljas, hopeanhohtoinen Toledon teräs välähti keskipäivän auringossa halkaisten intiaanisoturin solisluusta kolmanteen kylkiluuhun asti. Veren suihkutessa Benedictus karjaisi "In nomine Domini!" ja teki nopeasti ristinmerkin edessään lyhistyvän intiaanin edessä.

Timo sulki hetkeksi silmänsä - hetken kuluttua hän kuuli sandaalien rytmikkään rummutuksen ja haistoi hurmeen rautaisen lemahduksen. Avatessaan silmänsä Timo näki väräjäväisinä hahmoina Rooman legioonalaisten etenevän tiiviinä rivistönä kohti gallien hajanaisia joukkoja pistäen kuoliaaksi läjäpäin vihollisia kilpiensä välistä.

Muistot tulvivat Timon mieleen hänen todistaessaan tätä hirvittävää näkyä uudelleen. Hän kätki kasvonsa veren tahrimiin käsiinsä. Kun hän viimein uskalsi kohottaa katseensa näky oli korvautunut sitäkin kauheammalla: läjäpäin intiaaneja - miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia - makasi silvottuina sikin sokin hökkelien keskellä. Timo nousi vapisevien polviensa varaan. "Miksi?" Timo kysyi itseltään. Hän oli varma, että oli todistanut vastaavaa näytelmää lukemattomia kertoja aiemminkin. 

Yllättäen takaa tullut isku antoi Timolle armeliaan tiedottomuuden lahjan.

Timo atsteekkien maassa osa 2

EDELLISEN OSAN LÖYTÄÄ TÄSTÄ LINKISTÄ

Merimatka taittui joutuisasti, kunnes tähystäjä eräänä kirkkaana aamuna huusi "Terra! Terra!" – Maata oli näkyvissä. Pian portaita asteli alas rautasaappainen konkistadori kannoillaan pienikokoinen italialainen inkvisiittori nimeltään Benedictus Benevolante. Ukko tiesi kertoa, että tuo kiivas, köyryselkäinen paholainen oli itsensä paavin lähettänä, ja kuninkaankin valtuuttama, ja edusti sekä laivan että koko Uuden Maailman ylintä tuomiovaltaa. Timo oli paskoa housuihinsa tämän yllättävän näyn edessä, sillä ruumassa ei ollut ukon lisäksi ollut muita ihmisiä sitten taannoin tapahtuneen kannella toikkaroinnin.

Timon pahimmat pelot eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan heidät saatettiin ylös kannelle sokaisevan kirkkaaseen auringonvaloon suolaisen valtameren tuoksun lehahtaessa heidän sieraimiinsa. Inkvisiittori julisti: "Koska olemme Jumalan armosta saapuneet suuren meren yli vahingoittumattomina, olen päättänyt armahtaa teidät. Sinä, Fernando, senkin kapinen koira, joudut kuitenkin jäämään laivalle kuuraamaan kansia.". Ukko huokasi raskaasti, kätteli Timoa, vanhaa sellikaveriaan ja totesi ykskantaan: "Näemmä sinun seikkailusi Uudessa Maailmassa jatkuvat; minun jäävät tähän laivaan. Jumalan siunausta, poikani! Varo kuitenkin pyylevää, viekassilmäistä ja nopeakätistä miestä – hänen kohtalonsa on sidottu sinun turmioosi.". Näiden arvoituksellisten sanojen jälkeen ukko Fernando painui takaisin kannen alle, eikä Timo nähnyt häntä sen koommin.

Inkvisiittori lipoi ohuita huuliaan ja tähyili läheistä saarta ja siellä olevaa idyllistä kylää. Hän kääntyi Timon puoleen ja virkkoi: "Timo. Sinä tulet uskoakseni olemaan kielimiehenä hyödyllinen, kun saatamme noita kurjia pakanoita Herran huomaan."

Rautasaapas pureutui neitseelliseen hiekkaan samalla kun veneen kokka iskeytyi maihin. Konkistadorit, muassaan Timo ja inkvisiittori, aloittivat marssin kohti kylää auringonvalon tanssahdellessa heidän kypärissään, keihäänkärjissään, rintahaarniskoissaan ja arkebuusiensa piipuissa. Uteliaat, rääsyihin pukeutuneet intiaanilapset kirmasivat riemuissaan parrakkaan joukon edessä. Timon tehtäväksi oli annettu selvittää, olivatko kyläläiset käännytettävissä oikeaan uskoon vai lepäsikö heidän ainoa toivonsa miekan terällä. 

Timo lähestyi varovasti kylän päälliköksi olettamaansa henkilöä, kunnes kymmenen askeleen päässä päällikkö jähmettyi niille sijoilleen tuntiessaan oksennuksen makean löyhkän kyllästävän sieraimensa. Tämä oli hänelle liikaa – tällaisen löyhkän on tultava pahasta hengestä itsestään – ja hän alkoi mölistä.

Timo atsteekkien maassa

Pistävä lannankatku kyllästi Timon sieraimet. Hänen kurkkunsa oli kuiva kuin raastinrauta. Timon mieleen tulvahti piinaavan jyskyttävä tunne siitä, että näin on ollut joskus ennenkin.

Päänsäryn lomastakin hän tunsi, että kaikki keinuu jälleen. Timo raotti varoen toista silmäluomeaan ja ymmärsi, mistä lannanhaju on peräisin. Hän liikutti varovasti oikeaa kättään, koska vasen vaikutti olevan hautautuneena johonkin pehmeään ja lämpimään, eikä hän siksi raaskinut liikuttaa sitä. Oikea käsi vaikutti toimivan jotakuinkin normaalisti.

Seuraavaksi hän siirtyi arastellen puolikonttaavaan asentoon yrittäen samalla raottaa toista silmäluomeaan. Parahtaen vaimeasti hän luopui yrityksestä: jostain tulvi liikaa valoa Timon herkistyneille aisteille. Valonsäteet tunkeutuivat kuitenkin silmäluomien läpi pakottaen hänet selvittämään tilansa luonteen.

Saatuan silmänsä vihdoin auki hän kömpi ylös, horjahti sivulle ja kompastui johonkin, joka päästi etäisesti tutun vinkaisun. Timo mäjähti lattialle ymmärtäen kompastuneensa johonkin eläväiseen. Timo virkkoi: "Ai perkele, se olikin sika, ja iso sellainen!".

Hän koki pakottavan tarpeen paeta paikalta ja ryntäsi horjuen kohti aukkoa joka vaikutti uloskäynniltä tästä infernaalisesta tilasta, joka muistutti uskonoppineiden tarinoita helvetin kauhuista/esikartanosta. Kiivettyään ylös uloskäynnille johtavat portaat ja pakotettuaan sitä peittävän luukun auki hänen silmänsä sokaistuivat kirkkaasta auringonvalosta.

Sokaistumisesta huolimatta Timo kömpi ylös luukusta ja jatkoi päämäärätöntä ryntäilyään, kunnes kompastui johonkin ja tunsi päänsä iskeytyvän johonkin metallintapaiseen, ennen kuin hän menetti tajuntansa.

Seuraavaksi Timo heräsi paineentunteeseen kurkullaan, joka osoittautui sotilassaappaaksi, jonka omistajan piirteet alkoivat hahmottua Timon näkökenttään. Hän panu ensimmäisenä merkille, että tämä parrakas ja haarniskoitu saappaan omistaja näytti olevan yltäpäältä tuoreen oksennuksen peitossa.

"Sinä, kuka hyvänsä oletkin, joudut tekemään kovin töitä paratiisiin päästäksesi." sanoi ääni espanjaksi.

Seuraavien viikkojen aikana Timo tuli tietämään, että hän oli matkalla suuren meren yli kohti länttä, josta tutkimusmatkailijat olivat tuoneet tietoja aiemminkin. Hänen päivänsä kuluivat laivan kannen alla kahlittuna epäluotettavan, mutta joskus ystävällismielisen vanhan merimiehen kanssa. Kanssakäymisen myötä Timo hahmotti tuon ukon käyttämän kielen alkeet.