Timo germaaneja hätyyttelemässä, osa 3

Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1:

http://timojahuttunen.blogspot.fi/2015/12/timo-germaaneja-hatyyttelemassa-osa-1.html

 Osa 2:

http://timojahuttunen.blogspot.fi/2016/07/timo-germaaneja-hatyyttelemassa-osa-2.html

-------

Varjojen läpi kuului räjähdyksiä, laukausten ääniä ja valitusta. Timo keinutti päätään ja tajunta palasi hiljalleen. Päätä särki ankarasti ja suuta kuivasi. Nuijittu sotilas kohotti viimein leukaansa ja harittavat silmät tutkivat ympäristöään. Hän oli jonkinliasessa tuvassa, jossa oli muutamia tuoleja, iso kaappi, pari mattoa lattialla sekä suuri pöytä. Timo yritti nousta mutta turhaan: hänet oli köytetty lujasti kiinni puutuoliin. Suuren pöydän takana oli upseeri, jonka Timo muisti laivamatkaltaan. Tuvassa oli myös alikersantti, pari sotamiestä sekä toinen upseeri. Papereita pöydän ääressä tutkiva upseeri huomasi Timon pään kohoavan ja huomattuaan näin kammitsoidun soturin paluun tajunnan tuolta puolen fiskaali ryhtyi kuulustelemaan tätä.

"Toivottavasti ymmärrätte edes osittain tekonne vakavuuden. Vastoin käskyä hyökkäsitte vasten vihollista ja johdatitte suurimman osan rykmenttinne miehiä vihollisen valtavalle alkoholivarastolle. Nyt suurin osa rykmentistä makaa päissään kuin Ellun käet pitkin poikin Torniota ja rintamalle on voitu laittaa vain noin kolmannes iskuvoimasta. Tilanne on vakava ja epäilen vahvasti, että tarkoituksenne oli alun alkaenkin johdattaa miehet ansaan." Upseeri tarkkaili Timoa ankarana "Epäilemme teitä saksalaisten vakoojaksi ja ainoastaan se seikka, että tuhositte yksistään käytännössä kaiken vastarinnan usean kadun varrelta puhuu tätä seikkaa vastaan. Moni pojista olisi halunnut jo teloittaa teidät pikakenttäoikeudessa, mutta ryhmänjohtajanne halusi Teidän olevan tajuissaan kun saatte tuomionne." Puhuttelija irvisti inhosta jatkaessaan "Entisestään tekonne mustuutta lisää inhottava ruumiinraiskaus, johon syyllistyitte kantaessanne Suomen Armeijan kunniakasta univormua. Onko Teillä mitään sanaa puolustukseksenne, ennen kuin luovutan teidän kenttäoikeuteen ammuttavaksi?" Timo vastasi ölisemällä. "Viekää hänet pois!" kimmastui upseeri. Samassa Timo valpastui.

Upseeri katsoi kummeksuen, kuinka Timon sieraimet laajenivat kuin vainun saaneella vihikoiralla ja tämä tuntui terästäytyvän. Vangin katseen sumeuteen ilmestyi terästä, hänen lihaksensa jännittyivät ja samassa tuomionantaja hapuili jo pistoolia vyöltään. Muut kohottivat samoin aseensa köysien napsahdellessa lihaksensa äärimmilleen jännittäneen Timon ympäriltä. "VIINAA!" karjui Timo ja samassa kajahti useita laukauksia. Pistoolinsa laukaissut upseeri hämmästyi, sillä Timoa ei näkynyt tuvassa lainkaan. Hän oli kadonnut nopeammin kuin luodit olivat lentäneet huoneen poikki. Samassa kaapista kuului karmeaa kirkunaa.

Tuvan nurkassa seisovan kaapin ovet olivat auki ja syvältä sen sisältä kuului epäinhimillisiä ääniä: jonkun anovaa sopertelun ja kirkumisen sekaista kimitystä ja petoapinan karjuntaa. Suomalaissotilaat tuvassa piirittivät kaapin ja osoittivat sitä aseillaan. Pian kaapista lensi ulos saksalaissotilaan runneltu ruumiis. SS-kersantin keskiruumiin ympärillä oli lukuisia räjähdevöitä ja konepistoolin lippaita. Mies oli hengetön ja ällistyneiden suomalaisten eteen horjui kaapista yltä päältä verinen Timo, joka kohotti huulilleen vastustajaltaan riistämänsä voitonmaljan, konjakkia sisältävän leilin. "Itsemurhasotilas!" huudahti toinen upseereista. "Odotti ilmeisesti koko esikunnan saapumista räjäyttääkseen koko maihinnousun johtohenkilöstön taivaan tuuliin." Timon aataminomena pomppi ylös ja alas konjakin valuessa kurkkua myöten mahaan. "Herra everstiluutnantti, epäilen suuresti tämän sotamiehen syyllistymistä vakoiluun tai muuhun sabotaashitoimintaan. Ilman häntä olisimme kärsineet karvaan tappion seuraavassa esikunnan tapaamisessa."

Everstiluutnantti murahti ja pisti pistoolinsa takaisin koteloon. Hän oivalsi, että Timon vainu alkoholin suhteen oli erehtymätön. Hän kumartui tutkimaan kaappia ja näki, että se oli täynnä turkiksia ja takkeja jotka oli peitelty koipalloilla. Hän kääntyi katsomaan Timoa, joka oli tyhjentänyt leilin ja ärjyen pudotti sen maahan. Timon sieraimet alkoivat taas nykiä hänen nuuhkiessaan ilmaa. "Pistäkää tuo mies kahleisiin!" upseeri käski ja nakkasi taskumattinsa kaapin perälle. Timo sukelsi perään ja upseerit löivät ovet kiinni ja pitivät niitä suljettuina niin pitkään, että alikersantti oli ehtinyt hakea paikalle kengityssepän ja kahleita sekä puolijoukkueen avukseen. Timon kaulaan oli nopeasti lyöty teräksinen kaularengas josta johti pätkä paksua kettinkiä. Sen varassa Timo talutettiin ulos.

Timo hoippui pitkin Tornion katuja. Siellä täällä hoippui ämpäripäissään olevia kohtalontovereita, ja lääkintämiehet syöksyivät edestakaisin kaupungin katuja kääntääkseen kyljelleen sammuneita sotilaita, etteivät nämä tukehtuisi omaan oksennukseensa. Everstiluutnantti kääntyi Timon puoleen ja sanoi: "Kaupungin sisällä oleva viina kuuluu kruunulle, sotamies, mutta ulkopuolella olevilla vihollisilla sitä on vyöllään olevissa kenttäpulloissa yllin kyllin. Sotamies! Käyttäkää nenäänne ja kertokaa minulle, missä suunnassa näitä pulloja on eniten kaupungin ulkopuolella!" Timo töllisteli hölmistyneenä esimiehensä kasvoja. "Jos osoitatte suunnan, saatte osuutenne kaatuneiden vihollisten leileistä. Muuten viinaa ei tipu!" Ymmärrys valui Timon aivoihin ja hän kohottautui pystyyn nuuskimaan ilmaa. Hän haistoi lukemattomia pulloja alkoholia, mutta jollakin tavalla hän mielessään erotteli suuren joukon konjakkipulloja, jotka olivat linjassa kaupungin ulkopuolella. Timo osoitti suuntaa ja pomppi kettingin päässä innoissaan. "Kapteeni! Hoitakaa miehenne puolustusasemiin tuohon suuntaan! Epäilen vihollisen päävastarintasuunnan olevan siellä, ja sieltä voimme odottaa hyökkäystä!"

Kapteeni ryhtyi kokoamaan miehiä ja johti nämä osastona pikamarssia Timon kuonon osoittamaan suuntaan. Everstiluutnantti sytytti piippunsa, poltti hetken ja katsahti sitten Timoon. "Mies tai peto, oletan saaneeni Teistä tarvitsemamme salaisen aseen saksalaisia vastaan!"

Timon kuono oli nuuhkinut oikein. Saksalaisten hyökkäys kilpistyi juuri ajoissa asemiin rynnänneiden suomalaisten tuleen. Pian saksalaisten tukikohdat eri puolilla Torniota saivat niskaansa täsmällisiä ja tehokkaasti johdettuja iskuja. Saksalaisten upseerit olivat ympärillään. Nopeasti selustaan ilmestyneellä vihollisella oli jollain tavalla tiedossaan saksalaisjoukkojen täsmällinen sijainti. Olivatko paikalliset siviilit yhteydessä radioillaan suomalaisiin? Kulkiko Haaparannan kautta salainen viestiyhteys? Oliko esikunnassa vakooja? Upseereita hämmensivät myös tiedot, joiden mukaan suuren suomalaisosaston kärjessä kulki kahleissa apinamainen olento, jonka ilmestyminen tiesi aina nopeaa tappiota saksalaisjoukoille.

Tornion taistelu päättyi suomalaisten voittoon. Timo oli mennä järiltään kun hänen ryhmänsä marssitti häntä kettingin päässä yli sillan. Sotapoliisit takavarikoivat jokaisen pullon ja iskivät ne rikki antaen tisleiden valua alla virtaavaan jokeen. Tätä katseleva juoppo vollotti sillankaiteeseen nojaten "Kyllä sota on julmaa! Niin julmaa!" Kyynelehtivä Timo kapsahti ohikulkiessaan sielunveljensä kaulaan ja yhdessä he itkivät sodan hulluudelle. Sitten kettinkiä Timon kaulassa nykäistiin ja näin kersantti Ervan ryhmä aloitti etenemisensä saksalaisia vastaan.