Edellinen osa, osa 1
Timo tapitti kaljupäätä hetken lasittunein silmin kunnes avasi suunsa: "Oletko sinä se profeetta, josta kaupungilla liikkuu huhuja?". Partaansa sukien mies vastasi pilkallisesti: "Profeetta? Juudan ja Israelin kaupungit ovat täynnä noita profeetaksi itseään kutsuvia hourupäitä, jotka väittävät puhuvansa Herran suulla ja saavat typerät väkijoukot seuraamaan itseään. Ja mikä pahinta, näiden vähämielisten hullujen jorinat kirjoitetaan sitten ylös ja liitetään pyhiin kirjoihin... jos saisin päättää, kivitettäisiin heidät kaikki tyyni."
Timo kuunteli kiltisti partasuun vuolaan avautumisen, mutta katsoi parhaaksi siirtää keskustelun toisaalle ennenkuin ukko kiihtyisi lisää: "Puhuit ystävästä..." Mies palasi säpsähtäen todellisuuteen: "Aivan... sinun on mentävä Jerikoon. Etsi käsiisi Joosua-niminen mies: hän on siellä tullimiehenä. Älä kysy miksi, vaan luota Herran sanaan, jonka kuulit minun suuni kautta. Poistu nyt, äläkä yritä vältellä Jumalan käskyjä niinkuin Joona: muutoin usutan karhuni sinun kimppuusi silloin kun sitä vähiten odotat, etkä varmasti saa kärsiä edes kolmea minuuttia."
Jerikon muurit kohosivat Timon edessä korkeina peittäen keskipäivän paahtavan auringon taakseen. Suu kuivana hän kulki kauppiaiden vankkurien seassa kohti tulliasemaa. Keihäin varustautuneet vartijat tarkistivat kaikki sisääntulijat samalla, kun tullimiehet lunastivat tullimaksuja. Asemiehet olivat jo työntämässä Timoa sivuun kun hänen silmänsä lukkiutuivat punakkaan ja pyylevään tullimieheen. Timon suusta livahti huudahdus "Huttunen perkele!" kuin puolivahingossa.
Pullukka säpsähti ja oli kuin hän olisi herännyt pitkästä unesta. Toivuttuaan hän veti Timon sivuun ja jonkin tekosyyn varjolla kuljetti hänet tullimiesten parakkiin. "En voi keskustella pitkään juuri nyt, Timo. Tule tapaamaan minua kaupungin läntisen portin vieressä olevaan porttolaan puolenyön aikaan. Sano, että lähetin sinut. Minut tunnetaan täällä nimellä Joosua. Se tarkoittaa pelastajaa, eikä suotta."
Porttolan hämärää edustaa valaisi muutama soihtu. Vieressä olevan kaupungin portin lähistöllä seisoskeli joukko ilmeisen toimettomia keihäisiinsä nojailevia vartijoita. Lähistön juomaloista kuului iloista puheensorinaa. Timo astui raskaista puuovista sisään vihjailevin punaisin seinävaattein ja upottavin divaanein sisustettuun saliin, jota valaisivat lukuisat tuoksutetut mehiläisvahakynttilät seitsensakaraisissa pronssisissa kynttilänjaloissaan. Vastaanottotiskin takana oleva juuri parhaaseen kypsään ikään ehtinyt, pitkin, kiiltävin ja kiharin hiuksin varustettu tummaverikkö toivotti Timon tervetulleeksi: "Istu alas ja tee olosi mukavaksi. Joosua saapuu varmasti pian - hänellä voi ehkä olla erikoinen maku petipuuhien suhteen, mutta häntä kiimaisempaa miestä en ole ikinä tavannut." Nainen sanoi jotain muutakin, mutta sanat katosivat kuin jonnekin kaukaisuuteen Timon huomattua naisen ohuttakin ohuemman lyhyen mekon alla piukeat kämmeneen juuri sopivat rinnat, joiden kastanjanruskeat, töröttävät nännit suorastaan huusivat Timolle "Ota meidät suuhusi, ota meidät suuhusi". Naisen poistuessa takahuonetta kohti hän pudotti ilmeisen vahingossa pronssisen rannekorunsa kilahtaen kiviselle lattialle ja kumartui suorin vartaloin sitä nostamaan. Timon katse nauliutui täydellisen muotoisten pakaroiden välissä töröttäviin häpyhuuliin, jotka kuin huusivat Timolle "Työnny sisääni, työnny sisääni".
Timo istuutui järkyttävän kiimaisena alas jääden miettimään mitä nainen oli puheillaan tarkoittanut, sekä sitä, miten saisi paineensa poistettua ennen kuin laukeaisi pelkästä kiimasta tunikaansa ja joutuisi palaamaan majataloon pesulan kautta. Pian nainen kuitenkin palasi ja veti Timon kädestä sivuhuoneeseen. "Joosua olikin maksanut puolestasi - sinun lienee mukavampi odotella häntä samalla imen munasi kuivaksi, eikö totta?" Timo ei ollut uskoa onneaan ja hänen kalunsa jäykistyikin hetkessä niin kovaksi, että siihen sattui jokaisella sydämenlyönnillä. Timo alkoi täristä kiimasta naisen saatua mekkonsa riisuttua ja työnnettyä piukat rintansa ja niissä kiihottavasti töröttävät nänninsä Timon suuhun. Timo ehti hädin tuskin lipaista nännejä kun tummaverikkö jo nosti Timon tunikan ylös ja livautti Timon mulkun suuhunsa alkaen imeä sitä juuri sopivan tiukasti huulillaan puristaen ja samalla terskaa kielellään lipoen. Timo alkoi heti voihkia nautinnosta ja oli hetkessä - aivan liian nopeasti - täysin valmis laukomaan mällinsä punaisten huulien välistä syvälle naisen kurkkuun.
Samassa sivuhuoneen ovi kuitenkin paiskautui yllättäen auki ja sisään harppoi valtava pitkähiuksinen, karskilla tavalla komea lihaskimppu, joka riuhtaisi naisen hiuksista niin kovaa, että kuului vain äänekäs märkä napsahdus Timon kullin irrotessa naisen suusta. Turhia odottelematta jättiläinen viskasi Timon niskasta päin seinää niin kovaa, että Timon henki salpaantui ja silmissä säkenöi, samalla kun terskan kärjestä valahti muutama vaalea tippa surullisena muistona Timon sen astisen elämän parhaasta kiimasta.
"Nämä huorat ovat nyt MINUN, SIMSONIN, senkin ruipelo filistealainen. Mene vaan kotiin runkkaamaan, koska tänään et tule pillua saamaan: korkeintaan saat aasin reisiluusta päähäsi, jos näen sinut täällä uudelleen".
Järkäleen neuvo runkkaamisesta kuulosti hyvin järkevältä, sillä Timoa panetti, vitutti ja sattui aivan perkeleesti ja jotain asialle oli tehtävä, eikä lihaskimpun uhmaaminen ollut mikään vaihtoehto. Timo räpiköikin saman tien ulos porttolan ulko-ovesta hämärän kadun syviin varjoihin odottamaan Huttusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti