Timo raotti raskaita luomiaan. Hänen edessään aukeni kauhistuttavan epätodellinen näkymä: kierreportaat, jotka johtivat vasemmalta oikealle eivätkä ylhäältä alas, sekä mauttoman sohvapöydän, joka oli jaloistaan liimattu seinään. Paniikki iski lopullisesti, kun Timo tajusi, että hän seisoi sikiöasennossa upottavalla sohvalla, joka heilui huteran tuntuisesti usean metrin korkeudessa lattiasta. Yrittäessään paniikissa räpiköidä turvaan Timo ei löytänyt vasenta kättään ja tipahti sohvan reunan yli. Timon mennyt elämä vilisi nauhana hänen silmiensä edessä, mutta filmi katkesi lyhyeen, kun odottamattoman lyhyen ajan päästä hän tömähti lattialle joka ei suinkaan ollut metrien päässä, vaan aivan sohvan ja sohvapöydän välissä. Timon raju paluu jokapäiväiseen todellisuuteen oli vihdoin ohi - jäljellä oli vain jomottava tunne ohimoissa ja yleinen heikko olo.
Liisa istui äitinsä vieressä sohvalla, joka muistutti epäilyttävästi sitä sohvaa, jolla Timo oli juuri äsken herännyt. Ehkäpä Timo ja Liisan äiti olivat kummatkin ostaneet sohvan samasta paikasta? Oli niin tai näin, Liisa äiti oli ensimmäisenä äänessä:
- Timo on hyvä mies, eikö totta? Hän pitää sinusta hyvää huolta ja tuo rahaa kotiin.
- Kyllä. Timo on hyvä mies. Rakastan häntä. Menemme kohta naimisiin.
- Muista pitää Timosta hyvää huolta, ettei hän jätä sinua.
- En halua puhua siitä.
Timo saapuu kukkakauppaan. Kaupan tiskillä istuu lihava mopsi.
- Hei, tarvitsen tusinan punaisia ruusuja. Hei koira.
- Tässä.
- Pidä vaihtorahat.
- Hei hei.
- Hei.
Timo avaa oven ja näkee edessään Liisan. Hän ojentaa Liisalle kukkapuskan. Liisa kysyy:
- Ovatko nuo kukat minulle?
- Kyllä, ne ovat sinulle. Mitä tahansa prinsessalleni. Haahaaha.
- Oi kiitos Timo.
Toisesta huoneesta saapuu Taavi, nuori poika, kysyen Timolta:
- Toitko kukkia minulle?
- En, toin ne Liisalle. Luulenpa, että menemme kohta Liisan kanssa
yläkertaan.
Timo ja Liisa kävelevät ylös kierreportaita Taavi kannoillaan. Yläkerran erään huoneen oven takana ohuenohuet, läpinäkyvät silkkiverhot heiluvat pienessä tuulenvireessä. Timo kumoaa Liisan huoneessa olevalle sängylle ja alkaa telmiä tämän kanssa leikillisesti tyynyillä. Taavikin haluaa osallistua:
- Voinko minäkin leikkiä?
- Ei, et voi. Tämä on minun ja Liisan välinen juttu.
- Haluaisin vain katsella teitä.
- Sori Taavi, ei onnistu. Timokin sanoi jo ei.
Taavi poistuu ovesta pettyneen näköisenä.
- Hahaha.
Timo alkaa hyväillä Liisaa kömpelösti. Liisa vaikuttaa jokseenkin poissaolevalta, mutta Timo ei tajua tai välitä. Stereoista käynnistyy Timon ajastama kutumusiikki samalla, kun hän saa Liisalta rintaliivit pois. Liisan rinnat ovat hyvin muodostuneet. Liisan takapuoli voisi olla kiinteämpi, samoin kuin vatsan seutu. Pian Timo on saanut paidan pois päältään - hän vaikuttaa oudon nälkiintyneeltä, joskin samalla melko tiukalta pitkine tummine hiuksineen. Samettisten tyynyjen lomassa Timo työntyy sisälle Liisaan ja aloittaa rytmikkäät työnnöt lantiollaan musiikin tahtiin. Levyltä kuuluvat ja Liisan voihkaisut sekoittuvat keskenään. Timo ei onneksi tiedä, että Liisa on feikannut kaikki orgasminsa tähän asti. Oven raossa Taavi katselee tätä outoa näytelmää antaen kätensä seikkailla vapaasti housujensa haaroissa.
Huoneessa on Timo ja tämän hyvä ystävä Marko, joka aloittaa keskustelun:
- Miten teillä menee Liisan kanssa?
- Hahahaha. Rakastan Liisaa. Menemme kohta naimisiin. Mites sinun
seksielämäsi?
Ovi avautuu: siellä on Liisa, joka huudahtaa hieman tylsistyneen oloisena:
- Hei pojat!
- Hei Liisa!
- Hei Liisa!
Timo nousee samantien sohvalta, jolla ei ollut huomannut istuvansakaan.
- Minun pitää lähteä töihin. Pitäkää hauskaa, tyypit!
- Hei Timo!
- Hei Timo!
Liisan äiti tuijottaa Liisaa, joka istuu sohvan toisella puolella:
- Timo on hyvä mies. Hän pitää sinusta hyvää huolta ja tuo leipää pöytään. Sinun pitäisi mennä hänen kanssaan naimisiin.
- Tiedän. Timo haluaa naimisiin kanssani.
- Teidän pitää mennä naimisiin ja sitten hankkia lapsia. Jos minulla olisi ollut samanlainen mies kuin Timo, en olisi ehkä saanut tätä rintasyöpää.
- En tiedä naimisiin menosta. En oikein pidä Timosta.
- Miten niin et pidä? Hänellä on rahaa, hän on antanut sinulle katon pään päälle ja hänellä on vakaa työ. Sinun pitäisi mennä hänen kanssaan naimisiin.
- En halua puhua siitä.
Liisa tekee ruokaa keittiössä, kun ovikello soi. Ovella on Marko.
- Hei Marko, onpa hauska nähdä! Tule sisälle, haluan puhua Timosta.
Liisa ja Marko istuvat sohvalla. Liisa aloittaa:
- Tiedän, että olet Timon hyvä ystävä.
- Kyllä. Olemme olleet ystäviä pitkään.
- Tuntuu siltä, että en enää rakasta Timoa.
- Miksi? Timo on hyvä mies ja hän rakastaa sinua.
- En tiedä... en halua puhua siitä.
Liisa siirtyy sohvalla lähemmäksi Markoa hipaisten tämän kasvoja:
- Haluan kehoasi.
- Minäkin halua sinun kehoasi, mutta Timo on ystäväni.
- Ei meidän tarvitse huolehtia Timosta. En rakasta häntä enää. Jätän hänet pian. En halua puhua siitä.
Marko ja Liisa rakastelevat kiihkeähkösti samalla sängyllä, samojen silkkiverhojen takana kuin Timo ja Liisa aiemmin. Liisan rinnat ovat edelleen hyvin muodostuneet, mikä miellyttää Liisaa, koska hän pitää rinnoistaan. Hän tietää myös, että sekä Timo että Marko pitävät niistä. Markon ja Liisan tietämättä avaimenreiän takana on jälleen Taavi, jota on näkynyt talossa oudon vähän ottaen huomioon, että hän on alaikäinen, eikä käy edes koulua. Aktin loputtua Liisa sanoo:
- Ei kerrota Timolle. Jätän hänet joka tapauksessa. Hänen ei tarvitse tietää, vaikka kumi puhkesikin. Minulla oli varmat päivät, joten on hyvin epätodennäköistä, että tulisin raskaaksi.
- Hyvä idea. Timo on hyvä ystäväni, enkä halua loukata häntä. Ei kerrota tästä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti