Timo kultakenttien maassa - osa 3

Osa 1
Osa 2

---

"Voe helevettiläene!"

Hetken aikaa tuntui kuin aika olisi seisahtanut. Sitten Huttunen iski vaivihkaa Timolle silmää ja kohotti pöydällä olevan, juuri täytetyn lasin huulilleen. Hän valutti alas kurkustaan tuon Luoteis-Amerikan vastenmielisimmän tisleen ja röyhtäisi perään.

Timo mulkaisi ylimielisesti tuttuun vastustajaansa, nappasi tämän kädestä juuri tyhjentyneen lasin ja täytti sekä sen että oman lasinsa. "Onko tänne tultu juomaan vai puhumaan?". Kapakan nurkassa löhöilevä parrakas, kauniiden nuorten naisten piirittämä mies myhäili salamyhkäisesti kommentin kuultuaan. 

Timo tarttui molemmin käsin laseihin. Nurkassa parrakkaan miehen kyljessä kiehnäävä hehkeä vaaleaverikkö räpäytti silmiään – lasit Timon käsissä olivat tyhjät.

Lattialle oli kertynyt jo pitkä rivi tyhjiä pulloja. Huttusen silmät harottivat verestävinä. Katsojien riemuksi tuntematon haastaja oli kyennyt vastaamaan tuon "Irish Hobon" jokaiseen ryyppyyn kahdella, entistä piripintaan täytetymmällä. Kilpailijat huojuivat raskaasti. Timosta tuntui kuin aika olisi hidastunut entisestään. Huttunen sulki ensin toisen silmänsä, sitten toisen ja alkoi lopulta hitaasti kaatua taaksepäin. Yleisö mylvi – kuka riemusta, kuka pettymyksestä. 

Huttunen tömähti  lankkulattiaan kuin kellistetty painija molskiin. Samassa baaritiskillä suoritettiin ensimmäinen turpaanveto. Nopeasti tilanne riistäytyi käsistä ja helvetti oli valloillaan. Timo alkoi suunnistaa horjuvin askelein kohti sivuhuoneen ovea, jonne parrakas naarasmagneetti oli poistumassa kalabaliikin tieltä. Matkallaan Timo sai arpisen mainarin lapionkokoisesta nyrkistä – kuin isän kädestä. "Isä! Isääääääää!" Timo ulisi infantiilissa tilassa. Hän jatkoi kontaten mutta pian hän tunsi nykäisyn puntissaan. "Uotanny minnuu, helevettiläene!" kuului tuttu suhaisu Timon takaa. Huttunen ja Timo ryömivät kohti ovea kapakkatappelun velloessa heidän ympärillään. Oven raosta pilkahti viehkö käsi ja paljas nilkka – Timo konttasi kahta kauheammin.

Takahuoneessa parrakas mies, Willy Valley, tuo kärpäspaperi naisille hymyili tulijoille. "Well done boys! I believe we made a good profit today. The job is done, now it's time for fun." letkautti herra Valley, Parlor-saluunan omistaja. Timo oli tunnistavinaan jotain germaanista, kenties anglo-saksistakin tuon partapervon puheenparressa. "Jag vill också vara med!" Timo solkkasi. Willie vihelsi ja samassa sermin takaa ilmestyi jokin turkkeihin kääritty olento. Lähemmässä tarkastelussa paljastui, että kyseessä oli nainen. "Menar det att vi ska knulla nu?". Nainen katsoi Timoa kysyvästi. Willie ohjeisti: "Go fuck that Eskimo. You know, it's like fucking a whale – you get used to it.".

Turkikset valuivat naisen yltä kuin vesi kesäisen iglun katosta. Hitaasti, tuskallisen hitaasti, paljastui vietteleviä kurveja ja poimuja yksi toisensa jälkeen. Timon edessä odottava eskimonaaras ei ollut mikään äitinsä helmoista tempaistu tytönhupakko – hän seisoi ryhdikkäänä ja itsevarmana, aivan kuten Timon peniskin. Timo käsitti liian myöhään, kumpi olikaan saalis ja kumpi saalistaja: kuin jääkarhu merileijonan kimppuun tuo alkukantainen himotar kävi Timon päälle. Traanimassojen alle jäänyt Timo saattoi vain vikistä, kun tuo nainen riisti vaatteet hänen yltään ja ohjasi kalun sisäänsä. Lypsykoneen käynnistyttyä Timon silmät pyörivät päässä. Syrjäsilmällä – nautinnon ja kivun sekoittamin aistein – Timo havaitsi Huttusen nurkassa kopeloimassa haaroväliään.

Timon päällä keinuva lihaläjä alkoi huohottaa yhä raskaammin. Timo sulki silmänsä. "Kohta se on ohi. Kohta se on ohi." Timo hoki mielessään. Nainen alkoi huuta ja sitten kirkua. He tulivat yhtä aikaa – nainen ja Huttunen. Valkoinen ryöppy vaaleaa tahmaa levisi eskimon poskelle valuen tämän suupieleen. "Huttunen, perkeleen perkele!" raivosi Timo. Eskimonaisen pullea käsi lävähti Huttusen naamaan saattaen tämän tajuttomaksi.